VALIKKO

Palme

Palme-elokuva keskittyy kiitettävällä tavalla vain ja yksinomaan Ruotsin entiseen pääministeriin Mr. Olof Palmeen (1927 – 1986). Se pyrkii enemmän esittämään sitä, mikä Palme oli miehiään sen sijaan, että se kertoisi miehestä vain poliittikkona. Minut leffasaliin ajoin aikoinaan hyvän ystäväni pitämät ’saarnat’ Mr. Palmen retoriikasta, että kiitos vaan Ms. K. – vaikutus kesti tänne asti. Joten koska koskaan miestä en ole päässyt suorassa lähetyksessä kuuntelemaan tai olin muuten vaan liian nuori ymmärtämään mitään sen päälle, oli pakko käydä selvittämässä missä määrin Mr. Palme todellakin hallitsee retoriikan jalon taidon – ja hallitseehan hän sen hyvin. Jopa siinä määrin, että ainakin itse tulin vakuutuksi miehen puhujan- ja asianajamisen taidoista.

Palme-dokumentti ei varsinaisesti esittele miehen pitämiä puheita, vaan tarjoilee niitä pieninä paloina sieltä ja täältä. Sen sijaan se keskittyy kertomaan Mr. Palmen tarinan aina hänen lapsuudestaan yhä selvittämättömään ampumakohtaukseen asti ja jättää sen siihen. Dokumentti yrittää painottaa Mr. Palmen toimintaa häntä ympäröivässä maailmassa valaisemalla sitä, mikä teki hänestä sellaisen kuin hän. Toisaalta miehen toimiessa poliitikkona, ei dokumentti voi välttyä esittämästä myös sitä, millainen Mr. Palmen poliittinen ura oli. Varmaa on kuitenkin se, että hän oli ainutlaatuinen oman aikakautensa kasvatti,  jonka ajamat asiat vaikuttavat edelleen ainakin ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Mr. Palmen esittämien lausuntojen perusteella, niin kulisseissa kuin niiden takanakin, voi hyvin kuvitella vastaavan lehdistösihteerin repineen hiuksia päästään, koska Mr. Palme ei osannut virkaveljiensä mielestä olla riittävän hienotunteinen (tai ainakin niin diplomaattinen ja kantaaottamaton kuin toivottiin) vaan päästeli suustaan mitä sattuu ajamansa asian nimissä. Mies oli ihailtavan itsepäinen ja omaperäinen verbaalikko, jota sekä rakastettiin että vihattiin.

Dokumentin ohjaajat Ms. Kristin Lindström ja Ms. Maud Nycander ovat onnistuneet elokuvan rajauksessa erinomaisesti, vaikka materiaalia Mr. Palmen luonteenlaadusta on varmasti paljon jäänyt niin sanotusti leikkaamon lattialle. Palmen murha aloittaa ja lopettaa elokuvan, eikä sitä edes yritetä selostaa. Hyvä näin, koska murhaselvittelyistä (joita varmaan yhä jatketaan) saa sitten aikoinaan oman elokuvansa, jos tapaus ratkeaa (tai sitten ei). Nyt dokumentin työstäjät ovat hallinneet hyvin tehokeinonsa  tekemällä sujuvia hyppäyksiä julkisten ja yksityisten arkistofilmien välillä, samoin kuin hyppäämällä hyvinvoinnista totaalikurjuuteen Mr. Palmen esittämien teesien mukaan. Dokumentti, joka onnistuu olemaan kiihkoton, kaunistelematon, jaarittelematon ja sitä kautta tylsän rehellinen, nappaa kuitenkin katsojan mukaansa sen koko keston ajaksi. Enempää ei katsoja voi varmaan pyytääkään.

Itselläni ei ole poliittista näkökantaa Mr. Palmen toimintaan, vain pelkkä kiinnostus puhetaidon käyttämisen selvittämiseen, joten elokuva ei aiheuta suurta päänvaivaa suuntaan tai toiseen. Vahvasti poliittisilla ihmisillä tilanne voi olla toinen. Poliittisesta päämäärättömyydestäni huolimatta yhdyn vahvasti Mr. Palmen ajamaan ihmisten väliseen  tasa-arvoisuuteen yhteiskunnallisessa hyvinvoinnissa  ihon väristä tai muista rajoittavista tekijöistä huolimatta. Meissä kaikissa kuitenkin virtaa samanvärinen veri. Näin ollen voi suhteellisen turvallisesti olettaa, että Mr. Palme olisi varmaan itse tyytyväinen nyt nähtyy dokumenttiin, sen aiheuttaessa katsojissa halua rauhaan ja tasa-arvoon.

Retoriikan sankariwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
demokraattinen sosiaalidemokraatti ja muutenkin mielenkiintoinen dokumentti Olof Palmesta. Itse yllätyin siitä, miten mielenkiintoiseksi koin miehen persoonan ja nyt ymmärrän paremmin, mistä kaikessa karismassa oikein on kyse. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Palme yllättää moneen suuntaan. Palmen pitkiä puheita odottava joutuu ikävä kyllä pettymään, samoin kuin ne jotka etsivät jotain syvällisempää miehestä itsestään. Sen sijaan dokumentti onnistuu yllättämään poikkeamalla ruotsalaisen hyssyttelyn valtavirrasta esittämällä suhteellisen hyvän kuvan vahvatahtoisesta poliitikosta. Elokuva ei paasaa tai painosta, mutta sen jälkeen on kuitenkin pakko pohtia omaa asennettaan maahanmuuttajiin, kansankodon ylläpidon hintaan sekä asenteeseen tasa-arvoa kohtaan. Hallituskeskustelujen tavoin voisin sanoa, että oppositiosta on aina helppo huudella, mutta samanlaiseen rauhan ja kaikkien kansalaistensa hyvinvoinnin aatteen ajamiseen soisin kaikkien hallitusten yhä pyrkivän. Suosittelen elokuvaa kaikille, joilla on mielipide Palmesta sekä niille, jotka haluaisivat maailman olevan oikeudenmukainen paikka – kaikille tasapuolisesti.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

P.s. Herkkisten on sitten hyvä kaivaa muuutama nessu varalle mukaan. Itse pyyhin kyyneleistä hautajaisten aikana hihaan ja jäin roikkumaan syviin, synkkiin ja vatsalaukussa tuntuviin väristyksiin siinä soitetun musiikin tahdissa.

report Osastot: Dokumentti
Henkilöt:
Kommentit
tools

Vastaa

rss
conditions