VALIKKO

BFI London Film Festival – Lontoon elokuvajuhlat

British Film Industry (BFI) tai tuttavallisemmin Lontoon elokuvafestivaalit (LFF) valitsi elokuvien joukosta hyviksi kokemiaan jälleen kerran vuotuisessa elokuvagaalassaan kuluneena viikkona ja viikonloppuna. Ehdokkaita sekä palkittuja elokuvia sekä muita valkokankaan taitajia kannattaa pitää mielessä, sillä niitä voi suurelta osin varmaan myös odotella Suomeenkin saapuvaksi. Tämän vinkin toivon ainakin Finnkinon ottavan tietoonsa.

BFI:ssä esitetään yleensä yli 300 erilaista tuotosta valkokankaalla (siis todellakin meikäläisen unelmapaikka) yli 50 eri maasta. Sen alku löytyy vuodesta 1953, jolloin lontoolaiset päättivät päästä maailman kartalle elokuvafestivaalien merkeissä. Kun kerta Cannesissa on, Venetsiassa on ja jopa Edinburghissa on, niin totta kai myös Lontoossa pitää sitten olla omat elokuvafestivaalinsa. Ihan järkeenkäypä ajattelumalli. Lontoon elokuvajuhlille täytyy antaa tunnustusta siitä, että ne ovat erittäin käyttäjäystävälliset – siis elokuvien katsoja ystävälliset tarjotessaan yleisölle usein mahdollisuuden kysymyksien esittämiseen elokuvan tekijöille leffan jälkeen. Suomessa (tai ainakin Tampereella) tähän pääsee likimmäksi Niagarassa, missä aina välillä on kotimaisen elokuvan ohjaaja paikalla vastaamassa uteliaiden katsojien kysymyksiin. Nämä ovat mielenkiintoisia tilaisuuksia ja suosittelen niihin osallistumista erittäin lämpimästi. Jos aihe kiinnostaa, niin elokuvateatteri Niagaran sivuja kannattaa käydä säännöllisesti katsastelemassa.

BFI:ssä pärjänneistä ainakin parhaan filmin voittanut ranskalainen Mr. Jacques Audiardin Rust And Bone on tulossa jo tänä syksynä elokuvateattereihin. Raati kehui elokuvaa älykkääksi ja ainutlaatuiseksi. Sen kanssa parhaasta palkinnosta kisasivat muun muassa After Lucia, End of Watch, Fill the Void ja toivottavasti Suomeen asti saapuva Seven Pcyhopaths, sillä siinä olisi luvassa Brugge tyylistä tykitystä hyvän näyttelijäkaartin avustuksella. Jotain elokuvien valinnan suunnasta voi (kai) päätellä viime vuoden voittajasta Ms Lynne Ramsayn elokuvasta We Need to Talk About Kevin tai vuoden 2009 voittajan Mr. Audiardin edellisestä elokuvasta Un prophéte – Profeetta.

Mainetta ja mammonaa Rust And Bone -leffan lisäksi tuli ohjaaja-käsikirjoittaja Ms. Sally El Hosainille tuotoksestaan My Brother The Devil, joka pyöri Suomessa aiemmin tänä syksynä Rakkautta ja Anarkiaa elokuvafestivaaleilla. Elokuvaa pidettiin parhaana brittiläisenä tulokkaana. Tätä tuotosta voi hyvällä onnella nähdä Niagarassa.. täytyypä vaan käydä asiasta siellä muistuttelemassa ja leffaa pyytelemässä parin muun mielenkiintoisen rainan lisäksi.

Sutherland palkinnon vei kotiinsa myös useita muitakin kriitikoita ilahduttanut elokuva Beasts Of The Southern Wild. Yllättäen tätäkin elokuvaa pidettiin ainutlaatuisena ja mielikuvituksellisena. Toivottavasti tämä raina myös löytää tiensä Tampereelle.

Mutta sen lisäksi toivoisin joko valkokankaalle täällä perä-Pohjolassa tai ainakin televisioon päätyvän jotain festivaalien dokumettiesityksistä. Parhaan dokumentin The Griesonin palkinnon voittaja itsessään Mea Maxima Culpa: Silence in the House of God, on mielenkiintoinen aiheensa vuoksi. Se kertoo Vatikaanin yrityksistä peitellä omia skandaalejaan. Toivottavasti asiaan pääsee valkokankaalla tutustumaan.

BFI julistaa omalta osaltaan palkintokauden alkaneeksi, joten on mielenkiintoista nähdä, miten nyt palkitut elokuvat pärjäävät muissa tulevissa kisakoitoksissa ennen ensi vuoden Oscar-mittelöitä. Elokuvateollisuuden palkinnoista kiinnostuneet voivat virittää mielensä loppuvuotta ja ensi vuoden alkua kohti Oscar-ehdokkaita odotellessa. Seuraavana vuorossa on European Film Awards – entinen Felix, jossa tunnustuksesta kisataan joulukuun loppupuolella. Jotain Felixin ennustuskyvystä tai mausta pysyä samassa linjassa muiden isojen palkintogaalojen kanssa kertoo sen viime vuoden parhaan elokuvan kisaajaehdokkaat. Mukana olivat tietenkin maailmalla menestystä kahmoneet The Artist, The King’s Speech ja In The Better World, mutta lisäksi Felix oli todennut oivallisiksi elokuviksi myös Le Havren ja voiton vieneen Melancholian, joka oli ehkä liian synkkäsoutuinen rapakon taakse. Voi siis suhteellisen turvallisesti odottaa, että ainakin ehdokaslistalle päätyviä rainoja näkee myös muissakin isoissa kisoissa.

Isosta Britanniasta tulee tietenkin myös tarkkailtava BAFTA (British Academy of Film and Television Arts), joka jakaa pystejään yleensä vuoden alussa, myöskin ennen Oscareita. Englantilaisten huumorintaju on perinteisesti erilaista kuin kenenkään muun, mikä myös selittää ehdokkaana olleita valintoja. Tosin viime vuonna parhaan filmin tittelistä kisanneet olivat lähes kaikki mukana myös aavan meren toisella puolella. Vain Drive ja Shame jäivät listan ulkopuolelle, ikävä kyllä. Mutta ehkä ne kertovat enemmän brittien amerikkalaisia avarammasta mielentilasta. BAFTA:a kannattaa siis myös pitää silmällä eurooppalaisista palkintotilaisuuksista.

Aavan meren tuolla puolella Ameriikassa onkin sitten useampaa mielenkiintoista kategoriaa tarjolla. Tässä siis kirjoittajan (= minun) mielenkiinnon mukaan valittuja elokuvateollisuuden palkintokisoista. Pienen sydämeni sykkiessä erikoistehosteille (niin sanotuille karvapalloelokuville) on turvallista aloittaa Academy of Science Fiction, Fantasy and Horrow Films -kisan Saturn Award-voittajista. Näitä elokuvia harvemmin nähdään ehdokkaina muissa kisoissa. Tänä vuonna kesäkuussa parhaan scifi-leffan tittelin voitti Rise of the Planet of the Apes -elokuva, viimeisimmän Harry Potter (and the Deathly Hallows, part 2) saadessa palkinnon parhaasta fantasiaelokuvasta. Mainitsemisen arvoista on myös se, etttä parhaaseen kauhu/trilleri kokemuksen esittämiseen ylsi The Girl with the Dragon Tattoo sekä parhaan toiminta/seikkailuelokuvan voitti – ihan oikeasti ja ehkä myös oikeutetusti – Mission Impossible – Ghost Protocol (olivathan siinä sentään mukana herrat Samuli Edelmann, Simon Pegg ja Jeremy Renner). Visuaalisen tykityksen ja karvapallo-elokuvien rakastajat tarkastavat luonnollisesti myös lempirainansa menestymisen Visual Effects Society Awards-kisassa (VES) vuoden alussa. Vaikuttaa siltä, että erityisesti menestyminen näissä kisoissa ennustaa myöserikoistehoste-palkinnon kotiin kantamista Oscareista. Näin ovat tehneet muun muassa Hugo, Inception, Avatar, The Curious Case of Benjamin Button ja Pirates of Caribbean: Dead Man’s Chest.

Ennen Oscareita vuoden alkukuukausiin osuu myös kultainen maapallo – Golden Globe -kisa, joka yleensä on suhteellisen hyvin samaa mieltä Oscar-ehdokkuuksien kanssa. Ja ennen kultaista Oscar-poikaa vuoden alkukuukausiin osuu myös Screen Actors Guild Award (SAG)-ottelut. Niissä menestymistä pidetään ehkä vielä parempana ennustajana Oscar-mittelöinnin suhteen kuin kultaista maapalloa ja ainakin viime vuonna listat näyttivät suhteellisen samanlaisilta. Joulukuun puolessa välissä on yleensä julkaistaan ehdokaslista, joten silloin jokainen voi käydä katsomassa, onko oma suosikki päässyt listalle.

Kriitikoiden ja muiden tavallista tallaajia viisaampien lisäksi elokuvateollisuudessa pidetään, toivottavasti ainakin, jollakin tapaa merkityksellisinä yleisön ääntä. Ja tässähän näitä mielipiteitä on sitten yhtä paljon kuin innokkaita faneja tai elokuvissa kävijöitä. Amerikan mantereelta löytyy kaksi mielenkiintoista yleisön ääntä esittävää palkintoa. Ensimmäinen niistä kesällä järjestettävä Nickelodeon Kid’s Choice Award piti tänä vuonna parhaana elokuvana Alvin and the Chipmunks: Chipwrecked -rainaa. Sen kanssa kisasivat sellaiset klassikot kuin Muppetit, Smurffit ja viimeisin Harry Potter elokuva. Yleisön ääni on todellakin puhunut tässä. Itse olisin ehdokkaista äänestänyt Smurffeja. Lasten ja lapsenmielisten lisäksi tarjolla on Teen Choice Award, joka tänä kesänä päätti parhaan toimintaelokuvan olevan Abduction, parhaan draaman The Lucky One, paras komedia puolestaan oli 21 Jump Street, paras romanttinen komedia (yllättäen) The Twilight Saga: Breaking Dawn – Part 1 ja paras fantasia oli Hunger Games. Tämän lisäksi (luonnollisesti) äänestetään kesän parhaat. Kesän paras toimintaelokuva oli The Avengers, sitä vastaan kisasivat The Amazing Spider-Man, Men in Black 3, Prometheus sekä Snow White & The Huntsman. Kesän paras komedia puolestaan oli Kate Perry: Part of Me, joka vei voiton Madagascarin, Rock of Ages, Ted ja That’s My Boy -elokuvien edestä. Näitäkään elokuvia ei juuri nähdä muiden palkintokisojen ehdokaslistoilla.

Sama kohtalo on myös People’s Choice Awards-palkintojen kohdalla. Yleisö kun vaikuttaa jälleen olevan suhteellisen eri mieltä kriitikoiden kanssa. Tämän vuoden tammikuussa yleisön mielestä paras elokuva (ehdokkaina Bridesmaids, The Help, Pirates of Caribbean: On Strangers Tides sekä Transformers: Dark of the Moon) ja toimintaelokuva (ehdokkaina Fast Five, Thor, Transformes ja X-men: First Class) oli yksi ja sama: viimeisin Harry Potter. Parhaaksi komediaksi (Bad Teacher, Friends With Benefits, The Hangover Part II ja Crazy, Stupid, Love) yleisön mielestä ylsi Bridesmaids ja draamaksi (The Adjustment Bureau, The Help, Limitless, Moneyball) puolestaan Water for Elephants. Näitäkään elokuvia ei juurikaan näe suurten kisojen listoilla. Mutta onneksi kansa tietää, mitä se haluaa. Ugh.

 

Osastot: Elokuvia ja elämää
Henkilöt: content
Kommentit
report

Vastaa

feedbackservice