VALIKKO
international
marketing

ParaNorman

Pienessä Uuden Englannin kaupungissa, Blithe Hollowissa, tulee uusi aika kuolleista heränneiden myötä. Ainoastaan kauhusta kiinnostunut paikallinen, mutta hieman eristäytynyt, pikkupoika, Norman Babcock (Kodi Smith-McPhee) osaa puhua kummitusten kanssa. ’I see dead people’ -juttu ei vain oikein uppoa elävään ympäristöön, mutta onneksi niistä ystäviä on kuitenkin elävien parhaan ystävän Neil (Tucker Albrizzi), Prenderghast-sedän (John Goodman) ja kuolleiden parissa, mistä isoäiti (Elaine Stritch) on oiva esimerkki. Tämä taito tulee tarpeen, kun Normanin kotikaupunkiin vyöryy muutama zombi hakemaan oikeuttaan. Ongelma ei kuitenkaan ole vain selvitä zombien, vaan myös yhdessä itsepäisten aikuisten kanssa. Apua zombien kohtaamisessa Norman saa ystävältään Neililtä, isosiskoltaan Courtneyltä (Anna Kendrick), Neilin isoveljeltä Mitchiltä (Casey Affleck) sekä koulukiusaajaltaan Alvielta (Christopher Mintz-Plasse).

Animaation takaa löytyy Mr. Chris Butlerin halu tehdä lapsille suunnattu zombie-leffa, mutta kuten tunnettua tämän tyylilajin tuotoksissa tulosta ei synny parissa päivässä ja Mr. Butler sai kypsyttää ajatustaan 16 vuotta omassa aivokopassaan ja pienissä mustissa muistikirjoissaan. Mr. Butler piti kuitenkin -onneksi- kiinni intohimostaan ja tarjoilee meille nyt yhdessä Aardman Animaation veteraaniohjaajan Mr. Sam Wellin kanssa ParaNormanin. Elokuvan teko kesti vaatimattomat kaksi ja puoli vuotta. Ohjauksesta vastanneet herrat Mr. Butler ja Mr. Weil ovat kertoneet hakeneensa innoitusta aiheeseen perinteisistä amerikkalaista ja korneista italialaisista kauhuelokuvista sekä retroista lasten seikkailuista kuten Scooby-Doosta. Kauhua on myös aikuisten pongailtavana, sillä ParaNorman esittää omat viittauksensa muun muassa Halloweeniin ja Friday the 13th -elokuviin. Ohjaajien toiveen ollessa se, että yleisö löytää todellisen tarinan kaiken 3D:n keskeltä ja sen omituisen tyylin, toteutuukuitenkin vallan mainiosti – vaikka filmi aina välillä nostattelikin tämän katsojan hiuksia kohti kattoa.

Elokuva antaa tunnustusta myös ohjaajamestari Mr. Alfred Hitchcockille storyborad-kuvaamisen kautta. Mr. Butler pitää legendaa omana esikuvanaan ja ’pakotti’ piirtäjät rupeaman alussa katsomaan Mr. Hitchcockin töitä selkeän mielikuvan ja esitystavan turvaamiseksi. Ja ehkäpä ParaNorman leffassa on samanlaista jännityksen hidasta nostamista kuin Mr. Hitchcockinkin elokuvissa ennen kaikkia yllättävää loppuratkaisua. Ainakin minä jännitin himmeän paljon elokuvan eri vaiheissa ja uskon, että nauttisin leffasta enemmän toisella katsomiskierroksella, jolloin sen tarjoamalle huumorille pystyy nauramaan ensimmäistä katsomiskertaa paremmin.

ParaNorman yhdistelee jälleen kerran sellaista perinteistä ja modernia tekniikkaa, mistä saatiin nauttia Coraline ja toinen maailma -animaation myötä. Kyseessä on perinteinen stop-motion menetelmällä toteutettu nukkeanimaatio. Lisäksi elokuvassa on kaikkiaan yli 60 eri hahmoa, jotka ovat ääninäyttelijöiden lisäksi työllistäneet 60 nukentekijää, kun pelkästään Normanille on pitänyt suunnitella noin 8800 eri ilmettä. Tässä on pakko ihmetellä, että mahtaako sitä omasta naamataulusta irrota itsestään noin monta eri ilmettä? Ja eikun peilin eteen irvistelmään…. Ne, jotka ovat kiinnostuneet näkemään pikana miten Norman oikein rakentui, suosittelen istumista salissa ihan tappiin asti. Sieltä se poika pöydältä nousee.

Mielenkiintoisena knoppina kaikille ikärajasta mäkättäville on sanottava, että 11-vuotias Norman on joidenkin tietojen mukaan hankkinut kuolleiden kanssa keskustelutaitonsa katsottuaan liikaa aikuisille suunnattuja kauhuleffoja. Onneksi tämä on vain elokuvaa, sillä tosielämässä muuten aika moni nuori liittyisi Normanin joukkoon. Pidetään niistä ikärajoista kiinni. Tämä siitäkin huolimatta, että ohjaajat itse pitävät rainaa sopivana 6-vuotiaista eteenpäin (itse olisin varmaankin kaivannut sitä aikuista seuraa viereen, sillä muutamat kohdat olivat todella pelottavia). Mr. Butler toteaa, että hän ei halunnut tehdä sellaista kauhuleffaa, joka saa sukat pyörimään jaloissa, vaan todellakin sen zombieleffan lapsille (no, ne sukat pyörivät kyllä minun jaloissani, mutta se ei oikeastaan kerro yhtään siitä,  miten muut katsojat leffaan reagoivat). Ja tämä näkyy kuulemma siinä, että missään hurjan jännittävässä juonenkäänteessä ei vietetä aikaa liian pitkään. Jännitystä / kauhua on myös pyritty keventämään päähahmojen tarjoamalla huumorilla, jolloin elokuva muistuttaa kyllä välillä aikamoista ping-pong ottelua jännityksen ja komiikan välillä. Mutta tämä pallon pompottelu todellakin toimii, vaikka elokuva onkin hetkellisesti tosi jännä / pelottava, niin se ei jää mässäilemään sillä. Onneksi.

Ja jos et vielä leffan katsottuasi asiaa oivaltanut, niin sen syvällisempi sanoma käsitteli kiusaamista. Kauhua on käytettyä vain matkareittinä sinne. Toisaalta tämä on mielenkiintoinen tapa esittää se, sillä nyt se ei alleviivaa päähän potkimiseksi tulemista, vaan sijaan tarjoaa mahdollisuuden elokuvasta keskustelemiseen sen mahdollisen jälkikasvun kanssa. Elokuva koittaa siis opettaa omalla tavallaan suvaitsevuutta erilaisuutta kohtaan. Tosin välillä tuntuu, että se jää sinne matkan varrelle, kun mukana on ilkeän noidan tekemä kirous, kuolaavia zombeja, irtoilevia ruumiinosia ja sarkastista huumoria. Mutta kunnon piirretyn tavoin, tämä kaikilla-pitää-olla-kaveri teema löytää tiensä takaisin aina jostain kulman takaa.

Lapsille sopivaa kauhuawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
joka varmasti nostaa myös ihokarvoja pystyyn aikuisenkin selkänahassa. 3D-versio sopii ParaNormaniin hyvin ja tekee elokuvasta vielä enemmän leukoja alaspäin louskuttavaa kuin ilman sitä. Leffan tekijöillä on selvästi ollut suurta intohimoa tätä tyylilajia kohtaan ja se todellakin näkyy valkokankaalla. Kerrankin elämää voi katsella myös zombien näkökulmasta ja pohtia sitä, miten tyhmyys todellakin tiivistyy joukossa. Elokuva arvioinnin näkökulmasta katsottuna ParaNorman tarjoilee jotain uutta ja mielenkiintoista kauhun kentällä, jos vain omaa paremmat hermot kuin minä. Leffaa on moitittu juonen puutteesta, mutta itse en sitä kokenut, vaan tarina rakentui nätisti alustuksesta loppuhuipentumaan saakka. Suosittelen leffaa kaikille kauhuelokuville sydämensä menettäneille ja itsekin varmaan suuntaan sen katsomaan uudestaan, kunhan nuo hermot palaavat takaisin kotiinsa tuolta katonrajasta. Oikeasti leffa oli tosi hyvä ja soisin sille runsaasti katsojia (sellaisia joilla on kunnon lehmänhermot).
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Ehkä meissä kaikissa asuu pieni zombi tai vampyyri, ainakin hammaspesujen aikaan…

Osastot: Animaatio, Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt:
Kommentit
advertise

Vastaa

news