VALIKKO
store

Killer Joe – Tappaja Joe

 

Killer Joe esittelee meille tiukkapipoisen, mutta sitäkin hiljaisemman ja kuutamokeikkaa palkkamurhaajana olevan poliisin Joe Cooperin (Matthew McConaughey), jonka seuraavaksi palkanmaksajaksi yrittää päätyä Chris Smith (Emile Hirsch) niminen nuorukainen. Mr. Smithillä on maksuvaikeuksia paikalliselle huumepomolle ja hän on päättänyt ratkaista ne päästämällä äitinsä päiviltään ja pääsemällä sitä kautta käsiksi hänen henkivakuusrahoihinsa. Samaa mieltä Chrisin kanssa on hänen isänsä Ansel (Thomas Haden Church), äitipuolensa Sharla (Gina Gershon) ja sisarensa Dottie Smith (Juno Temple). Chrisin suunnitelma ei vaan ole ihan loppuun asti ajateltu. Loppu yllättää, mutta koko elokuvan katsomisen jälkeen, myös katsoja todennäköisesti pitää sitä varsin oikeutettuna. Killer Joe tuo oman moraalisen koodinsa mukaan tähän tarinaan ja se koodi vaikuttaa kyllä olevan aika joustava. Mutta toisaalta kaikki tavoittelevat sitä kuuluisaa omaa etuaan, joten miksi Killer Joe olisi tästä poikkeus.

Ohjaaja Mr. Willian Friendkin on onnistunut luomaan mielenkiintoinen trillerin sekä pitämään sen niin riittävän lyhyenä (1h 39 minuuttia), että katsoja todellakin jaksaa innostua aiheesta (palkkamurhasta) siinä määrin, että tuijottaa herkeämättä valkokankasta pohtien suunnitelman onnistumista. Elokuva pyörii viiden ihmisen ympärillä, joista ketään ei oikeastaan haluaisi tulla vastaan illalla pimeällä kujalla, sillä jokaisella heistä on omat pimeät puolensa. Ohjaaja esittelee heidän kauttaan pikimustaa ironista komediaa, hävytöntä ja absurdia hauskuutta, josta katsojankin on aina välillä pakko myöntää pitävänsä, sillä Mr. Friendkin tarjoilee valonpilkahduksia paikoissa, joissa sitä ei usko näkevänsä. Ja ehkä juuri sen vuoksi elokuvan jälkeen oli hieman epärealistinen olo. Leffan pitäisi olla draamaa ja väkivaltaa murhan suunnittelemisesta, mutta sitä kuitenkin yllätti itsensä hymähtelemästä aina hyväntahtoisesti välillä elokuvan aikana. Oliko kyseessä siis draama? Komedia? Mikä? Pääasia lienee kuitenkin se, että Killer Joe oli nautittava elokuvakokemus.

Jos henkilöt valkokankaalla tuntuivat suhteellisen tutuilta, niin nuorisopuolta on tavannut sivurooleista hyvissä elokuvissa. Esimerkiksi Mr. Hirsch on tehnyt itseään tunnetuksi elokuvissa Speed Racer (2008) ja Milk (2008) ja Ms. Juno Temple elokuvassa Kolme muskettisoturia (2011). Kumpikin tekee todella mahtavaa roolityötä perheen jälkikasvuna, ja on todella kumma, jos näitä suorituksia ei tulla hamassa tulevaisuudessa huomioimaan jossakin palkintogaalassa. Tunnustusta nuorisolaisten lisäksi on kuitenkin annettava Mr. McConaugheylle. Mies on palannut valkokankaan palvelukseen, mistä saatiin ensimakua jo Tropic Thunderin (2008) ja Lincoln Lawyerin (2011) merkeissä. Jäänkin mielenkiinnolla odottelemaan miehen seuraavien tuotoksien, The Paperboy ja Mud elokuvien tien löytymistä Tampereen valkokankaille. Tämä on erityisesti ihastuttavaa kaikille, jotka haluavat nähdä miehen perinteisen tyttöhömppä-komedian, jollaisena voisi myös pitää nyt teattereissa pyörivää Magic Mike-leffaa, ulkopuolella. Joten kaikki, joilla oli hänestä ennakkoluuloja – valmistautukaa yllättymään!

Elokuva sitten totaalisesti ansaitsee kaikki ikämerkintänsä (K16) ja vähän päälle. Luvassa valkokankaalla on kiroilemista, seksiä ja väkivaltaa. Tematiikka tarttuu iholle limaisen kärpäspaperin tavoin, mutta se on siitä huolimatta katsottava loppuun. Leffaa on mainostettu poikkeuksellisen väkivaltaisena, mutta on niitä pahempiakin nähty (pitäisiköhän olla huolissaan itsestään), mutta väkivaltaa enemmänkin tekisi mieli antaa varoituksen sana elokuvassa esiintyvästä hyvinkin vääristyneestä ajattelumallista seksin ja ongelmien ratkaisujen suhteen. Oikeassa elämässä asiat eivät mene näin – ainakaan niiden ei pitäisi mennä näin. Mutta samaan aikaan on kyllä uutisia seuratessa tunnustettava, että Killer Joelle ja Smithien perheelle voi hyvinkin löytyä vastinparinsa oikeasta elämästä, toivottavasti ei kuitenkaan ihan näin pahana….

Moraalitonta puuhaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Killer Joe on ehkä vähän suorasukaisempi versio Cohenin veljesten rikostarinoista. Tässä mennään suoraan A:sta Ö:hön ilman hienompaa taktiikkaa tai stilointia. Kunnon rikostarinan tavoin ahneus ohjaa toimintaa. Killer Joe leffassa kyse ei kuitenkaan ole edes kovin suurista summista, mutta siitä huolimatta itsekkyys ja oma napa ajavat kaiken ohi. Seksi ja väkivalta ei ole niin yleistä, kuin olettaa voisi tässä elokuvassa, mutta jo olemassa oleva määrä varmasti herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Elokuva on myös tarina perheistä ja osoittaa sen, että niitä on hyvinkin erilaisia. Onneksi omani on tervejärkisempi – toivottavasti. Varmaa on kuitenkin se, että jokaisessa perheessä on ne omat ongelmat, joihin pitäisi löytää Killer Joeta parempi ratkaisutapa. Lisäksi elokuvasta Killer Joe nousee varmasti omat kulttikohtauksensa, joissa kana saa täysin erilaisen merkityksen. Seura valkokankaalla on ällöttävää, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa, eikä taatusti jätä ketään mielipidettä vaille. Leffan loppu yllättää totaalisesti ja jää ehkä hieman avoimeksi, mitä siinä oikein tapahtuu? Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että Killer Joe yllättää erittäin myönteisesti. Leffa rakentaa itseään sujuvasti eteenpäin vahvojen näyttelijäsuoritusten parassa. Katsoja ei voisi toivoa parempaa, joten suosittelen leffaa kaikille aikuisille, sillä mielestäni 16-vuotias voi olla oikeasti hieman liian nuori leffan sisällön sulattelemiseen. Elokuva itsessään on kuitenkin tosi hyvä ja soisin sille useita katsojia.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Draama, Väkivalta
Henkilöt: site-map
Kommentit
tour

Vastaa

e-mail