VALIKKO

Tie Pohjoiseen – A Road to North

Ohjaaja Mr. Mika Kaurismäki (Kolme viisasta miestä – 2008, Haarautuvan rakkauden talo – 2009, Vesku -2010, Veljekset – 2011) on päättänyt esittää kunniakkaasti suomalaisen matkakertomuksen, road-movien, yhdessä Mr. Samuli Edelmannin ja Mr. Vesa-Matti Loirin kanssa. Ihanaa! Elokuvassa toisistaan vieraantuneet merillä aikaansa viettänyt isä Leo Porola (Vesa-Matti Loiri) palaa maihin ja rupeaa tutustumaan konserttipianistina menestyneeseen poikaansa Timo Porolaan (Samuli Edelmann). Matka pohjoiseen Suomen maanteitä pitkin tutustuttaa isän ja pojan uudestaan toisiinsa tavalla, joka saa myös katsojan kallistumaan pitempien ajoreissujen tekemiseen. Ja pitkällä ajoreissulla tosiaan riittääkin asioiden ajantasalle laittamista, sillä Timo on tavannut isänsä viimeksi 35-vuotta sitten, 3-vuotiaana. Luvassa on vastauksia menneisyyden kysymyksiin ja salaperäistä perintöä, mutta sen kaiken selvittäminen vaatii myös matkaa pohjoiseen – suoraan takaisin sylttytehtaalle tai näin tuttavallisemmin sanottuna sinne susirajalle (se sitten siis oikeasti on hieman kauempana kuin kehä3:n loppusuora).

Perinteisen road-movien ajatuksen tavoin reissun päällä puidaan menneitä, nykyisiä ja tulevia asioita sekä tavataan hyvinkin mielenkiintoisia ihmisiä matkalla kohti päämäärää. Nämä mielenkiintoiset ihmiset ovat varmasti tuttuja valkokankaan katsojille, sillä mukana pyörii sellaisia vaikuttajia kuin Mr. Peter Franzen, Mr. Aake Kalliala, Ms. Irina Björklund, Ms. Elina Knihtilä, Ms. Eija Vilpas ja Ms. Eeva Litmanen. Näistä kukaan ei kuitenkaan onnistu viemään sitä loistoa ja charmia pois, mikä päätähtien välillä vallitsee.  Osin tämä johtuu heidän pienistä rooleistaan tai asiaan aika oudolla tavalla olevista liitoksista. Mutta kun ei anna niiden liikaa häiritä, voi nauttia pidemmistä vuorovaikutustilanteista sitten muiden kanssa.

Isän ja pojan välisen vakuuttavan suhteen näytteleminen on aina haasteellista. Tämä siitäkin huolimatta, että he olivat vieraantuneita toisistaan. Valkokankaan lopputuloksessa asiaa on voinut auttaa se, että Mr. Edelmann ja Mr. Loiri ovat tunteneet toisensa yli 20 vuotta. Tämä on nyt kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kumpikin nähdään samassa elokuvallisessa tuotannossa (ja varmaan ikävä kyllä myös viimeisessä). Ja täytyy sanoa, että isän veijarimaista sekä salamyhkäistä olemusta ei olisi voinut kuvitella antaa kenellekään muulle kuin Mr. Loirille esitettäväksi, jolla on karismaa vaikka muille jakaa. Samoin kuin Mr. Edelmann on tulostavoittelussaan ja vakavuudessaan aivan omaa luokkaansa. Onneksi elämän opettajia osuu matkalle useampi ja miesten seurassa viihtyy hyvin.

Hyvien päänäyttelijöiden lisäksi Tie pohjoiseen -elokuvan meriitiksi on laskettava sen esittäminen tämän vuoden Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Hyvä Suomi! Edellinen Mr. Mika Kaurismäen sinne asti matkannut leffa oli Haarautuvan rakkauden talo (2009). Toivotaan rainalle katsojia ja mielenkiintoa sen hieman ohuesta juonesta huolimatta. Mutta sitten on pakko sanoa muutama sananen herroista ja hidalgoista.

Mr. Vesa-Matti Loirin (1945- ) kohdalla Pojat (1962) ja Tie Pohjoiseen (2012) elokuvien väliin mahtuu noin 60 elokuvaa, joista enemmistö ei ole ’Uunoja’. Vaikkakin Mr. Loirin komediahahmot (Uuno Turhapuro, Nasse-setä ja Jean-Pierre Kusela) ovat varmasti antaneet oman panoksensa suomalaiselle naurutaivaalle. Hahmot ovat olleet ronskeja, suorasukaisia ja yhdistäneet onnistuneesti suomalaista perusvakavuutta asioiden terävään huomioimiseen, eräänlaisia totuuden torvia siis. Mielipuolisuuden ja nerouden välillä tasapainoilemisen lisäksi mies on tunnettu osuvasta draamallisesta ajoituksestaan. Joten olisikin suotavaa, että Mr. Loiri muistettaisiin lahjakkaana ja monipuolisena taitelijana / näyttelijänä, mistä Tie Pohjoiseen on oiva esimerkki. Onko elokuva sitten Mr. Loirin viimeinen, jää nähtäväksi. Omien sanojensa mukaan näyttelijän työstä ei jäädä eläkkeelle. Veri vetää kuulemma esiintymiseen, että me hänen suorituksistaan nauttivat, voimme siis vielä elää toivossa tämänkin elokuvan jälkeen…..

Mr. Samuli Edelmann (1968 – ) ei elokuvatuotannollisesti jää paljon Mr. Loirin jalkoihin, sillä miehen elokuvalliseen CV:n on kertynyt reilut 50 valkokankaan haltuunottoon liittyvää tuotosta. Siitä, miten lähellä tai kaukana hän on Mr. Loirin charmista on paras vain olla hiljaa. Myös musiikillisella puolella miekkoset muistuttavat toisiaan. Onkin vaikea sanoa onko Mr. Edelmann tunnetumpia levyistään vai elokuvistaan. Veikkaisin levyjä, vaikka miehen tuotantoa valkokankaalla onkin viime vuosina alettu nähdä entistä useammin (mm. Mission Impossible, Kotirauha, Prinsessa ja Rööperi).

Humoristinen ja koskettava kuvauswww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
sukupolvien yhteisestä matkasta ja toistensa hyväksymisestä – sekä tietenkin itsestään jotain oppimisesta sinä matkalla. Sillä ilman sitä kyseessä ei voi olla todellinen road-movie. Elokuva arvioinnin näkökulmasta Tie Pohjoiseen tekee myönteisen poikkeuksen suomalaisessa elokuvatarjonnassa. Se ei ole draamaleffaksi liian syvällinen/synkkämielinen, mutta hahmojen tarina jaksaa kyllä kiinnostaa siinä määrin, että lopussa tirauttelee muutaman kyyneleenkin. Elokuva on ihan katsomisen arvoinen, jo pelkästään Loiri-Edelmann yhteistyön ja esitettyjen kappaleiden vuoksi (tahtoo niin herrojen yhteiskeikalle) ja matkakuvauksena susirajalle. Ikävä kyllä sen juoni on suhteellisen ohut, ja elokuvasta nauttimista lisäisi huomattavasti lapsenomaisempi lähestymistapa siihen. Tällöi välillä kusten juostu käsikirjoitus tarkoituksettomiksi jääneine sivuhahmoineen ei haittaisi niin paljon ja miekkosten yhteisestä matkasta jaksaisi innostua vielä enemmän. Itse jäin kaipaamaan enemmän sukupolvien välisten asioiden yhteenottoa tai niiden yhteisten juttujen löytämistä, vaikka luvassa on nytkin tilintekoa ja tutustumista puolin jos toisin. Lefffa toimii myös televisiossa, joten sitä voi myös vallan mainioisti odotella sinne.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Timo: Ja sitten sinne elokuvateatteriin olisi ihan hyvä tulla ittekseen, ettei tartte tulla ottamaan rinnuksista kiinni ja raahata väkisten paikalle.

Leo: No, no, poika otahan vähän rauhallisemmin. Kyllä niitä katsojia tulee ihan riittävästi, ollaan me sen verran hyvä ja harvinainen työpari valkokankaalla.

Timo: Nghh…

Leo: Ja sitä paitsi mehän laulaa luritetaan siellä yhteinen biisikin, isä ja poika ei ole vain tien päällä, vaan myös mikin varressa….

service Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen
Henkilöt: ,
rss
Kommentit
notice

Vastaa

copyright
store