VALIKKO
forum

The Dictator – Diktaattori

Oma rakkaussuhteeni Mr. Sacha Noam Baron Coheniin alkoi jo vuonna 2000, kun näin hänen hahmonsa Da Ali G:n suorittamia haastatteluja Britanniassa. Miehen toiminnassa ihastutti jollakin sairaalla tapaa hänen suorasukaisuutensa ja se miten pienillä väärinymmärryksillä saadaan paljon uutta ja mielenkiintoista aikaa. Tämä sama väärinymmärrysten trendi onkin sitten kantanut kahden Da Ali G:n alter egon hahmon verran valkokankaalle Borat (2006) ja Brüno (2009) elokuvien muodossa. Rainoista joko pitää niin, että nauraa vatsalihaksensa ruttuun tai sitten huumori ei vaan uppoa, vaikka sitä koputtelisi vasaralla päähän.

Eli, jos aiemmat Mr. Cohenin alter egojen leffat eivät ole sinuun pahemmin tehonneet, vaan saaneet enemmänkin aikaiseksi myötähäpeää sekä kaivamaan takataskustasi esiin lakimiesten numeroita, suosittelen erittäin lämpimästi myös tämän leffan ohittamista elokuvasalin ulkopuolelta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miehen tulevilta ja olevilta tuotoksilta voisi välttyä. Animaatioiden maailmassa Mr. Cohen on tehnyt tunnetuksi itseään King Julien XIII äänen takana Madagascarin hahmojen joukossa, viimeksi hänet nähtiin Hugo-elokuvassa rautatieaseman vartijan Gustavin roolissa ja luvassa on kuulemma vielä elokuva Queenin solistin Freddy Mercuryn roolista – sitä odotellessa, nautin itse Diktaattorista ja tässä vaiheessa vielä epäilijöille voin kertoa, että tällä kertaa luvassa oli jopa elokuvallista nautintoa. Eli, jos kantti kestää – leffaan vaan.

Elokuva kuulemma perustuu löyhästi Mr. Saddam Husseihin (1937 – 2006) kirjalliseen tuotokseen nimeltä: Zabibah and the King. Alkuperäisessä tarinassa Mesopotamiassa oleva maan johtaja hylkää luksuselämänsä kansansa vuoksi. Taiteellisen vapauden jälkeen valkokankaalle päätyneessä tarinassa sankarillinen diktaattori amiraalikenraali Shabazz Aladeen (Sacha Baron Cohen) rakastaa myös maataan niin paljon, että toivoo pitävänsä demokratian poissa Wadiyan tasavallasta. Tämä tosin edellyttää puhumista Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa, joka tuo omat ekologiset mutkansa matkaan.

Elokuvaan on saatu mukaan vakuuttavaa jälkeä valkokankaalla yleensä tekeviä hahmoja. Leffan nähtyään voikin sitten vain pohtia, että miten tosissaan ihmiset ovat olleet. Hauskaa heillä lienee varmaan kuitenkin on ollut. Mukana on muun muassa sellaisia näyttelijöitä kuin Mr. Ben Kingsley, Mr. John C. Reilly ja Ms. Anna Faris sekä tietenkin, ainakin yhteen aikaan valkokankaan suosikki, Ms. Megan Fox, joka näyttelee ihan itseään. Näiden lisäksi ja pitäessä mielessä arabimaailman kansannousu viime vuosilta leffaan on liitetty uutisarkistosta sopivia pätkiä, jotka pohjaavat Diktaattorin tarinaa sopivalla tavalla ja vievät ajatuksen erityisesti Libyan edesmenneeseen johtajaan Muammar Gaddafiin. Mukana on muun muassa otteita (ainakin trailerissa) Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman, ulkoministerin Hillary Clintonin sekä Englannin pääministerin David Cameronin puheista. Tämä oli itse asiassa aika mielenkiintoinen tehokeino näin media-ajan mukana ja sitä toivoisi näkevän käytettävän hyväksi myös muissakin elokuvissa.

Lähes sama linja jatkuuwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
joten Mr. Cohen ei sinänsä yllätä, vaikka onnistuu tarjoamaan ehkä hieman aiempaa vakavampaa tarinaa – no, ei siis todellakaan. Tällä kertaa rainassa kuitenkin vaikuttaa olevan oikein käsikirjoituskin. Joten aivot voi jättää suosiolla narikkaan ennen saliin menemistä ja tyytyä ihmettelemään maailman menoa. Diktaattorin mukana on luvassa todella huonoa makua erittäin hyvin tehtynä. Ja siitä näkökulmasta Diktaattori todellakin on varmasti yksi hauskimmista Mr. Cohenin elokuvista. Ja kaikista aiemmista rainoista poiketen luvassa on myös tyttöhömppää romanttisen tarinan muodossa (kiitos siitä lienee sinne käsikirjoituksen suuntaan, tai sitten se oli vain oiva keino saada naisten asemaa esille). Siis oikeasti, ihan oikeasti. Juuri kun pilkkaaminen/ivaaminen/satiirin viskominen pääsi vauhtiin, elokuva vaihtoi kanavaa hömpän puolelle. Tästä huolimatta Diktaattoria voi pitää enimmäkseen – ja onneksi – poliittisena satiirina, sillä kuka tahansa pystyy olemaan loukkaava, mutta taito on saada ihmiset nauramaan sille, ja siinä Diktaattori onnistuu. Ehkä se onkin vain Borat puettuna hienoisiin vaatteisiin ja matkalla etsimään hyväksyntää omana itsenään.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: , , , privacy
Kommentit
language

Vastaa

api
blog