VALIKKO

Kovasikajuttu – The Punk Syndrome

Onko Kovasikajuttu luvallinen tuijotusdokumentti kehitysvammaisten elämästä vai mielenkiintoinen dokumentti suomalaisesta punk-bändistä jää katsojan pään sisälle päätettäväksi. Elokuvassa seurattavan vuonna 2009 perustetun Pertti Kurikan Nimipäivät-yhteen jäsenet koostuvat kehitysvammaisista ammattimuusikoista ja laulajista (kitarassa ja laulujen taustalla Pertti Kurikka, solistina Kari Aalto, rummuissa Toni Välitalo ja bassossa Sami Helle). Heidän ensiesiintymisenä valkokankaalla tapahtui jo Vähän Kunnioitusta elokuvan myötä. Nyt tuo oiva kokoonpano on saanut oman leffansa. Hyvä niin. Bändin kypsä keski-ikä antaa olettaa oiketetusti, että mistään teinityttöjen fantasimaailmasta tämä porukka ei laulaa lurittele. Yhteen jäsenet esiintyvät todella isolla sydämellä ja sitäkin suuremmalla punk-asenteella.

Kovasikajuttu on erinomaisesti kuvattu, arkisen makuinen ja todenoloinen dokumentti musiikin teosta treenikämpältä lähtien ja sen esittämisestä. Tämä tulee erityisen hyvin esille yhtyeen sanoituksissa, joissa otetaan kantaa arjen ja yhteiskunnan perseellä oleviin asioihin. Sanan säilästä saavat punk-tyyliin osansa niin päättäjät kuin arjessa rasittavat tekijät. Ja eikö punk-musiikki ole juuri tähän tarkoitukseen tehtykin – mielipiteen ilmaisuun valtavirtaa vastaan? Kitaristi-säveltäjä-sanoittaja Mr. Kurikan musiikilliset vaikutteet löytyvät 1970-ja 1980-lukujen suomalaisesta punk-vaikuttajista. Sellaisilla bändeillä kuin Karanteeni, Kollaa Kestää, Ratsia, Eppu Normaali ja Pelle Miljoona on ollut vaikutusta Pertti Kurikan Nimipäivien laulujen luontoon. Ja sen kyllä kuulee. Valkokankaalla bändin biisejä pääsee kuulemaan aikamoisen valikoiman, joista jokainen on vapaa valitsemaan sen oman suosikkinsa. Itse en osaa päättää ’Kallioon’ ja ’Puhevika’ välillä.

Ja takaisin siihen tirkistelyn mentaliteettiin. Menitkö katsomaan leffaa kehitysvamman vai punk-bändin seuraamisen vuoksi? Toivottavasti jälkimmäisen, sillä mitään sääliä tai surkuttelua tämä soitto- ja ilmaisutaitoinen porukka ei todellakaan kaipaa. Ja itselleni ainakin jäi enemmän tunnelma pokumentin (punk dokumentin) seuraamisesta kuin kehitysvammaisten bändin tiirailusta. Meitä on kuitenkin moneen lähtöön, minkä Kovasikajuttu todellakin osoittaa, ja hyvä niin.

Dokumentti suomalaisesta punk-bändistäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Valkokankaalla on luvassa todellista ja aitoa keikkaelämää niin tien päällä kuin studiossakin. Kovasikajuttu on elokuva arvioinnin kannalta helppo tykittää korkealle, koska se esittelee punk-mentaliteettiin liittyvän järkähtämättömän asenteen ja mielipiteen vapauden tyylillä. Katsoja sitten päättää, että onko hän todella seuraamassa asioista puhumista musiikin avulla vai kehitysvammaisia soittamassa. Kumpikin näistä herättää oman mielikuvansa, joista vain se toinen on se enemmän oikea. Kovasikajuttu esittelee bändin elämää tavalla, joka pitää katsojan odottamassa aina seuraavaa kappaletta, siis todellinen punkdokumentti - pokumentti. Asiaa! Joten näissä merkeissä suosittelen leffaa muillekin kuin kehitysvammaisten kanssa työskenteleville tai punk-musiikkia kuunteleville. Elämä on - - - epäreilua ja nämä sällit esittävät sen selvästi. Päättäjät herätkää!
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Osastot: Dokumentti, Kotimainen
Henkilöt: store
Kommentit
api

Vastaa

research
information
forum