VALIKKO

We Need To Talk About Kevin – Meidän täytyy puhua Kevinistä / Poikani Kevin

We Need to Talk About Kevin sai innostuksensa Ms. Lionel Shriverin saman nimisestä teoksesta vuodelta 2003. Jos Ms. Lionel Shriverin ajatusjälki innostaa, hänen kirjallisia tuotoksiaan voi metsästää myös viime vuosilta: The Post-Birthday World (2007), So Much for That (2010), The New Republic (2012). Nämä toivottavasti ovat yhtä vakuuttavia, mutta vähemmän brutaaleja kuin We Need to Talk About Kevin.

Elokuva We Need To Talk About Kevin esitetään Kevinin äidin takautuvien muistojen kautta. Niissä vankilassa istuvan alaikäisen Kevin Katchadourian (Ezra Miller) äiti Eva (Tilda Swinton) tarkastelee sitä, mitä oikein tapahtui Kevinin nuorisovuosina ja missä oikein meni pieleen. Hän tekee tätä samalla kun koittaa selviytyä vihamielisten naapureidensa parissa, johtuen Kevinin suorittamasta rikoksesta. Näissä takautumissa esitetään psykopaattisen Kevinin perhe-elämää hänen näkökulmastaan ja siitä, miten hänen äitinsä suhtautuu poikaansa. Kevinin näkökulmasta katsottuna on mielenkiintoista se, miten ainoa ihminen mitä hän vaikuttaa kunnioittavan on äitinsä, joka näkee poikansa toimintansa läpi ja joka on käynyt tahtojen taistelua Kevinin kanssa pienestä pitäen. Kevinin isä Franklin (John C. Reilly) pitää poikansa elämäntapaa normaalina, malliin ’onnettomuuksia sattuu’. Ehkä äiti sittenkin todella tietää parhaiten ja sen tietää myös hänen psykopaatin piirteitä omaava poikansa.

Kevinin käden tuotosten tulosta pohtiessa on pakko tietenkin nostaa esille myös Utyön saaren tapahtumat. Mikä saa ihmisen toimimaan tällä tavalla? Kirjallisesta / elokuvallisesta näkökulmasta katsottuna vaikuttaa siltä, että ensin Kevin kyllä tietää mitä tekee ja miksi. Hän hakee jännitystä ja skandaalia, joista saa kunnon kicksit elämäänsä. Mutta mukana vilahtaa kuitenkin aina pelko ja tarve rakkauden ja hellyyden saamiseen. Olisiko maailma erilainen paikka, jos halaisimme toisiamme enemmän, lohduttaisimme toisiamme enemmän ja kertoisimme toisille enemmän, kuinka tärkeitä he ovat meille?? Tästä huolimatta elokuva Poikani Kevin nostaa esille kysymyksen ’miksi’, mutta ihan yhtä lailla se jättää vastaamatta siihen.

Ohjaaja Ms. Lynne Ramsay on ollut todellisen haasteen edessä näinkin vaikuttavan teeman ohjaamisessa. Miten saada paha esille, miten tuoda psykopaatti näyttämölle alleviivamatta sitä, miten rakentaa mielikuvaa onnellisesta perheestä, kun pinnan alla selvästi kiehuu. Elokuva on kuiteknin myös surutyön kuvausta kaiken raadollisuuden keskellä. Taidokkaan ohjaajan rinnalla mainitsemisen arvoisia ovat kaikki elokuvan näyttelijät. He suoriutuvat rooleistaan tavalla, joka nousee iholle. Ja juuri sitä kokemusta vastaan jaksan yhä ihmetellä, miten Ms. Swintonin suoritusta tässä elokuvassa ei noteerattu vuoden Oscar-kisoissa. Niiiin huutava vääryys! Mutta toisaalta Ms. Swinton vakuuttaa tyylilleen uskollisena pienieleisesti ilman suurempaa dialogia. Se sopii erinomaisesti tähän elokuvaan. Liiallinen ääneen märehtiminen olisi vienyt pontta asioiden käsittelyltä pois.

Raaka ja rankka tarinawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
joka ei matkalla kypsy yhtään miellyttävämmäksi ja siksi tekeekin varmasti aikamoisen vaikutuksen kaikkiin elokuvan nähneisiin. Psykopaatin äidin näkökulma koskettaa, ja voin hyvin ymmärtää, että se ei houkuta massoja teatterisaleihin. Kaikesta pahanolon tunteesta, mitä elokuva saa aikaiseksi, se on kannatettavaa katsottavaa, mutta mikään popcorn-leffa tämä ei todellakaan ole. Sen sijaan jättää pohtimaan yhteiskunnassa kulissien ylläpitämistä ja rutiinien merkitystä arjen selviytymisessä oman ydintarinansa rinnalla. Elokyva arvioinnin näkökulmasta We Need To Talk About Kevin – Poikani Kevin suoriutuu hyvin. Se esittää asiansa tiiviisti, pienten eleiden avulla ja nostaa varmaankin sitä paljon puhuttua – mitä tein väärin – pohdintaa useiden äitien mielessä. Kukaan äiti ei kuitenkaan tietoisesti (toivottavasti) kasvata lapsistaan psykopaatteja ja tätä kautta voin vain ihmetellä sitä äitien syyllisyyden mainostamista, mikä elokuvaan on myös liitetty. Leffa ei näytä suoraa väkivaltaa, mutta kun lopputuloksen tietää, voi vain ihmetellä, miten taitavasti Kevin pyrkii kohti päämääräänsä arjen keinoilla, jotka eivät herätä meissä mitään ihmetystä.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

suggest Osastot: Draama, Väkivalta
Henkilöt: , , support
Kommentit
store

Vastaa

home