VALIKKO
research

Mirror Mirror – Peili, Peili / Kerro, kerro kuvastin

Grimmin saduilla, Disney-versioina, tai muuten vaan innoittajina on ollut asemansa myös tässä blogissa. Valkokankaalla on nähty Punahilkka, Saapasjalkakissa, Tähkäpää ja nyt Lumikki. Mirror, Mirror – elokuvassa paha äitipuoli kuningatar Clemtianne (Julia Roberts) yrittää päästä eroon tytärpuolestaan Lumikista (Lily Collins), kun hänen suunnitelmansa täyttää valtion kassavajetta kunnon naimakaupalla prinssi Andrew Alcottin (Armie Hammer) kanssa kaatuu prinssin rakastumiseen Lumikkiin.  Lumikin kohtaloksi koituu karkoitus vaaralliseen metsään. Metsän vaaroista pienempiä eivät ole ryöstelevä jättiläismäinen kääpiöjoukkio (Renbock, Half-Pint, Grimm, Napoleon, Chuckles, Wolf, Butcher ja Grub), joka päätyy auttamaan Lumikkia oikeaan suuntaan valtakuntansa vaatimisessa ja prinssin omaksi voittamisessa.

Lumikki ei ole ensimmäistä kertaa valkokankaalla. Ensi esiintymisensä tämä neito sai vuonna 1902 lyhyessä filmissä ’ Snow White’. Mutta sitä tunnetumpi taitaa olla vuoden 1937 Disneyn versio ’Snow White and the Seven Dwarfs’. Mirror Mirror -elokuvan ja 1902 vuoden version väliin mahtuu noin 40 erilaista sovitusta tästä lumivalkoisesta neidosta, jonka paha äiti puoli halusi hengiltä. Mukana on parodiaa, komediaa, modernisoitua näkemystä ja sovitusta ajankohtaisiin asioihin. Aika hyvin pikku prinsessalta. Mirror Mirror elokuvan lisäksi valkokankaalle on myös ratsastamassa toisenkinlainen versio Lumikista, kesän aikana. Elokuva Snow White and the Huntsman ottaa askeleen kohti synkistelyä Ms. Kristen Stewartin, Ms. Charlize Theronin, Mr. Sam Claflinin ja Mr. Chris Hemsworthin avulla. Elokuvamuodon saaneilla saduilla ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta olevan loppua.

Tästä kaikesta satumaailmaan viemisestä niin kirjallisesti kuin valkokankaalla saa kiittää saksalaisia Grimmin veljeksiä, Jacobia (1785 – 1863) ja Wilhemia (1786 – 1859). Veljesten satukokoelman ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1812. Sitä seurasi useampi kirjallinen tuotos, joista viimeisin julkaistiin 1857. Yhdessä näissä Kinder- und Hausmärchen kirjoissa oli 211 satua ja tarinaa. Ehkä ajalleen tyypillisesti ne olivat synkkämielisiä ja väkivaltaisia, jopa siinä määrin, että ne joutuivat eräänlaisen sensuurin kynsiin, missä niitä siistittiin seksuaalisista viitteistä ja korostettiin perhekeskeisyyttä – ainakin yritettiin. Esimerkiksi Hannussa ja Kertussa sekä Lumikissa paha äiti muuttui äitipuoleksi ja Grimmin veljesten tuotantoa voidaan pitää täten myös ’paha äitipuoli’-käsitteen luojana. Nykyään lapset ovat paljon ’herkkänahkaisempia’ ja heidän kasvattamisessaan ei ole tarpeen käyttää yhtä raadollisia esimerkkejä.

Jokaisella meistä onmyös  varmasti omat suosikkimmi Grimmin veljesten kirjallisessa tuotannossa. Tunnetuimpia(ko?) niistä ovat muun muassa Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen, Punahilkka, Hannu ja Kerttu, Brememin soittoniekat, Tähkäpää, Tittelintuure, Peukaloinen, Uskollinen Johannes, Kultahanhi sekä Lumivalko ja Ruusunpuna. Tämän lisäksi Grimmin veljesten tuotantoon liitetään usein Hamelnin pillipiipari ja Saapasjalkakissa, mutta niitä ei ole kuitenkaan julkaistu veljesten massiivisissa satukokoelmissa – Grimmin saduissa (Grimm’s Fairy Tales / Grimms Märchen).  Suosikkiemme kohdalla Grimmin veljesten satujen moraaliset opetukset eivät ole varmaankaan kadonneet, vaikka niiden tilalle on tullut lempeämpiä Disney-versioita. Lempeydestä on kuitenkin kaikki kaukana pahan äitipuolen / kuningatar Clementiannen kohdalla, joka löytyy Amerikkalaisen filmi instituutin listalta, mihin on kerätty 50 kaikkein pahinta elokuvapahista. Animaatiohahmojen kohdalla Kuningatar pitää itseoikeutetusti ykkössijaa kyseisellä listalla. Ja jokainen meistä, joka kyseisen Disneyn elokuvan vuosimallia 1937 on nähnyt, on tästä varmasti samaa mieltä.

Ihana visuaalinen ja moderni parodia Lumikistawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Itse olin myyty sillä hetkellä, kun kuulin intialaisen Mr. Tarsem Singhin sen ohjanneen. Edellinen Mr. Singhin elokuva, The Fall (2006), vaikutti kauneudellaan ja pidän sitä yhä yhtenä visuaalisesti kauneimmista näkemistäni elokuvista, jossa oli myös ihan varteenotettava juonikin. Nyt Lumikinkin voi liittää samaan joukkoon. Elokuva itsessään oli myös hyvin viehättävä, vaikka siinä oli käytetty runsaasti taiteellista vapautta juonen käänteiden suhteen. Voinkin vain toivoa, että katsojakunta ei välttele sitä perinteisen sadun manteliteetin vuoksi, vaan suuntaa katsomaan uuden ja modernin säväyksen saanutta Lumikkia, jossa prinssi ei välttämättä pelastakaan valtakuntaa ja prinsessaa. Elokuva arvioinnin näkökulmasta ja sen vaikutuksesta katsojalukuihin, luulen kuitenkin, että Mirror Mirror – Kerro kerro kuvastin, kokee saman kohtalon kuin aiemmin blogissakin ilmestyneet Muskettisoturit, ja jää katsojaluvuissa vähemmistöön. Tämä on todella sääli. Visuaalinen tykitys istuu hyvin satumaailmaan ja jäänkin vain toivomaan, että Mr. Singh jatkaisi satujen modernisointia samoissa merkeissä. Nyt Lumikki kumppaneineen tuo parodiaa tuttuun aiheeseen tavalla, joka jaksaa kantaa katsojaansa alusta loppuun asti ja tuottaa hänelle varmasti ikimuistoisen olotilan. Elokuva on alusta loppuun viihdyttävä, vaikka ei mihinkään elokuvalliseen kliimaksiin kiihdyttäkään katsojaansa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä ikärajansa, K7, puolesta se sopii näin paremmin koko perheelle jatarjoaa varmasti jotain uutta ja mielenkiintoista verrattuna siihen aiempaan sadusta syntyneeseen mielikuvaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

”Magic mirror, on the wall, who is the fairest one of all?”

 

 

Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: , report
Kommentit

Vastaa

participate