VALIKKO
feed

La délicatesse / Delicacy – Hienostuneisuus / Nainen, jonka nimi on Nathalie

(Taas) kirjalliseen romaaniin perustuva tuotos. Mr. David Foenkinosin kirja ’Nainen, jonka nimi on Nathalie’ (2012) ilmestyi suomeksi aiemmin tänä keväänä, joten suosittelen edes sen lukemista niille, jotka tämän hattaran kevyen ranskalaisen romanttisen komedian ohittavat valkokankaalla. Jos keveä rakkaushömppä ei sinänsä iske, elokuviin kannattaa myös suunnata märehtimään sitä menetettyä rakkautta ja samalla huomaamaan, että elämä voi sittenkin voittaa – ainakin valkokankaalla.

Kirja ja elokuva seuraavat toisiaan suhteellisen hyvin, sillä kumpikin aloittaa tarinansa traagisesta näkökulmasta ja siirtyvät pian siihen, miten yksi suudelma voi kenties muuttaa kaiken. Nathalie Kerr (Audrey Tautou) on menettänyt elämänsä suuren rakkauden François’n (Pio Marmaí) ja päättää omistautua työlle. Mentaliteetissa ”poissa silmistä, poissa mielestä, kaadun työtaakkani alle” häntä avustaa hänen omia taka-ajatuksia omistava pomonsa Charles (Bruno Todeschini). Sydänsuruista ei kuitenkaan parannuta pikakursseilla ja viaton pikkusuudelma työpaikan työntekijän Markus Lundellin (François Damiens) kanssa, johtaa uusiin haasteisiin. Perinteisen hömppä-juonen tavoin poika rakastuu tyttöön, tyttö ei halua rakastua poikaa ja loppu onkin sitten kaikille jo selvää tässä vaiheessa – vaikka tässäkin omat katsomisen arvoiset mutkansa matkassa. Katsomisen arvoisen kevyestä hömppäleffasta tekee matka sinne loppumetreille, joka onnistuneesti on siihen asti pystynyt kuvaamaa kahden epävarman ihmisen hapuilevaa yritystä romanssirintamalla.

Vaikka Delicacy – Nainen, jonka nimi on Nathalie painottaakin romanttista draamaa esityksessään, ei voi olla pohtimatta sen esittämiä pinnallisia ajatuksia. Mediasta saa lähes päivittäin lukea siitä, miten samanlaiset ihmiset sopivat toisilleen, ulkonäöllisesti ja sosiaalisen statuksensa mukaan. Näistä raameista poikkeavia ihmetellään kovaan ääneen tässäkin elokuvassa, että miten Helinä-keiju voi pitää Tähtien Sodan Jabba the Hut:a viehättävänä  – myönnän, tämä on aika rankka vertausta. Aivan kuin sen massasta poikkeavan ihmisen ajatusmaailma olisi jotenkin vajavainen ja pintaa syvemmältä ei voisi löytää mitään merkittävää. Ja ainakin minun on vaikea ymmärtää, että mitä niin ihmeellistä / outoa Markuksessa oikein oli? Vai pitäisikö olla huolissaan omasta miesmausta, jos lökäpöksyinen ja huumorintajuinen mies tehoaa paremmin kuin pystyyn tärkätty pukumies.

Pinnallisesta otteesta huolimatta valkokankaalla heiluville hahmoille on annettava tunnustusta. Ms. Tautou esittää hyvin Nathalien tragedian läpikäymistä ja siitä nousemista menemättä liiallisen paljon melodraaman ja surulla mässäilyn puolelle. Elokuva kantaa eteenpäin Ms. Tautoun olemuksen varassa. Mutta onneksi myös romuluinen Mr. Damies saa pakostakin hymyn nousemaan katsojan silmille, eikä syynä voi olla vain hänen vankka kokemuksensa komedian puolelta. Mies todellakin osaa viihdyttämisen – aidosti. Vaikka olisihan se ollut kivaa, jos ruotsalaista olisi oikeasti esittänyt ruotsalainen, vaikka Mr. Mikael Nyqvist.

Pääosassa vakuuttavien näyttelijöiden lisäksi tunnustusta on annettava elokuvan musiikille. Itse en ranskaa puhu, mutta toisen valtakielen, englannin taitajana, olin enemmän kuin yllättynyt siitä, miten hyvin elokuvassa esitetyt (englanninkieliset) kappaleet kuvasivat hahmojensa tunnetilaa. Luultavasti tähän asiaan kiinnitti nyt tavallista enemmän huomiota, koska se oli niitä harvoja asioita, mitä puheesta ymmärsi. Ranskankieltä taitavat puolestaan saavat puolestani nauttia elokuvasta, heitä onkin viime aikoina hellitty useilla ranskankielisillä elokuvilla (mm. La tete en friche, De vrais mensonges, Les femmes du 6eme etage)

Sinnikkyys palkitaanwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuva on kepeä ja vihjailevan hienovarainen. Se pitää rakkausrintamalle kuuluvat asiat pinnassa koko ajan, mikä lienee on tarpeen tämän tyylisessä leffassa. Traagisesta alusta huolimatta, elokuva on tyypilliseen perussympaattiseen ranskalaiseen tapaan arkista ja runollista kuvausta sattumista elämässä sopivan hillityllä tavalla. Rakkautta löytää yleensä sieltä, mistä sitä vähiten odottaa. Tässä mielessä elokuva on soma kuin kesäpäivä ja sinänsä vallan mainiota ajanviettotapa. Sen parhaat hetket ovat pienissä kohdissa, jotka ohjaajat ovat onnistuneet vangitsemaan valkokankaalle. Elokuvarvioinnin näkökulmasta voisi jopa väittää, että Nainen, jonka nimi on Nathalie on turvallinen treffileffa, joka taatusti johtaa toivottuun lopputulokseen sen oman kullan kainalossa, että siinä mielessä leffaan vaan. Lisäksi elokuva sopii ranskankieltä kaipaaville, mutta me muut saatamme unohtaa elokuvan ulos salista kävellessämme, sillä mitään maata mullistavaa siitä ei juurikaan jää mieleen. Hyvä mieli yksittäisistä tapahtumista ei kannata koko elokuvaa soljuvasti eteenpäin, joten tällä kertaa kokonaisuus ei ollut yksityiskohtiensa summa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Voiko yksi suudelma muuttaa kaiken?

 

Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Romanttista hömppää
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa

suggest