VALIKKO

Haywire – Paalauslanka

Sille perinteiselle vielä yhdelle keikalle pyydetty yksityisessä firmassa työskentelevä salainen agentti Mallory Kane (Gina Carano) tulee petetyksi. Ms. Kane lähtee etsimään lavastajaansa yrittämällä selvittää sitä, mitä oikein oikeasti tapahtui Barcelonassa. Tällä matkalla hän tulee ottaneeksi oikeuden omiin käsiinsä. Elokuva on yhden naisen sota hänen tielleen asettuneita miehiä kohtaan, joita valkokankaalla saavat edustaa muun muassa: Aaron (Channing Tatum), Paul (Michael Fassbender), Kenneth (Ewan McGregor), Mr. Kane (Bill Paxton), Coblenz (Michael Douglas) ja Rodrigo (Antonio Banderas). Elokuvan juoni on oikeasti paperiakin ohuempi, eli lähes täysin näkymätön, mutta onnnistuu raapimaan kasaan jonkin verran tukiaineita massiivisen tähtikaartinsa ansiosta. Syyt eri miesten turpiin mätkimisessä kertoisi jo kaiken elokuvasta, joten tässä riittäköön heidän mainitsemisensa.

Jos Haywire tematiikaltaan tuntuu tutulta, niin muistien kätköistä ja elokuva-arkistoista voi kaivella sellaisia elokuvia kuin Bourne, Salt, The American, Columbiana, Drive ja niin edelleen. Yksinäinen sankari(tar) voittaa useamman pahiksen selvitellessään sotkua siitä mihin hänet on johdatettu tai ollessaan sillä perinteisellä kostoretkellä. Mutta näiden kaikkien muiden leffojen eduksi on sentään laskettava hieman paksumpi juoni ja katsojat paremmin huomiova näkökulma. Haywire:sä se sen sijaan pääosassa pyörivä ja miehiä ketoon iskevä Ms. Gina Carano on tunnettu potkunyrkkeilyn vapaaottelujen parista. Joten hänen suoritustaan vastaan saavat muut salaisia agentteja näyttelevät naiset Ms. Anne Hathawaystä Ms. Angelina Jolieen suunnata salille proteiinipirtelöiden kanssa. Ms. Carano kuitenkin osaa tehtävänsä – taistelulajien näyttävän esittämisen valkokankaalla ja sen ulkopuolella. Ms. Carano osaa antaa turpiin tyylillä, mutta se ei tee hänestä hyvää näyttelijää. Vähäeleisenä vakoojana heiluminen ei ainakaan erityisemmin vakuuttanut minua. Mikä ei pelkästään johdu siitä, että en tunnetusti ymmärrä mitään potkunyrkkeilystä.

Ohjaaja Mr. Steven Soderberg on omilla kokeellisilla jäljillään Haywire elokuvassa. Pääosaan valittu asiansa aikuisten oikeasti hallitseva Ms. Carano muistuttaa Mr. Soderbergin edellisestä dokumentaarisesta tuotannosta, The Girlfriend Experience (2009), jonka pääosassa esiintyi pornovideoilla omaisuutensa tehnyt Sasha Gray. Mr. Soderbergin elokuvilla vaikuttaa olevan tyypillistä valheella on lyhyet jälket / jäljet johtavat sylttytehtaalle / valehtelemisen moraaliset vaikutukset -käsittely. Aina Oceans-elokuvista lähtien tätä rehellistä valehtelua ja petosta sekä niiden vaikutusta on saatu seurata valkokankaalla. Valehtelun moraalisen pohdinnan lisäksi Mr. Soderbergh on ottanut oppia Bournet ohjanneelta Mr. Paul Greengrassilta, sillä sen verran Haywiressä harrastetaan samankaltaisia kohtauksia. Katsojan kannalta on vain sääli siinä, että edes muodollisesti olemassa oleva moraalinen pohdinta ei riitä nostamaan elokuvaelämystä korkeammalle taholle. Ohjauksellisesti Mr. Soderberg esittelee mielenkiintoisia kuvakulmia, mutta lankeaa samalla liikaa varjoissa puuhailemiseen.

Naista ei saisi koskaan pettääwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Haywire on poikki-pinoon-kamaa, ja tarjoilee juuri sitä mitä se lupaa: lättyyn lätkimistä ja suhteellisen nopea tempoista toimintaa. Ikävä kyllä toiminnan väliin mahtuu niitä hiljaisempiakin hetkiä, joita Ms. Carano ei pysty näyttelijäntaidoillaan vielä täyttämään. Eikä tämä johdu pelkästään siitä, että Haywire saadaan laskea niiden hiljaisten elokuvien joukkoon, jossa dialogilla ei katsojilta metsästetä pisteitä. Elokuva vain pyrkii näyttämään, ei selittämään, asiat. Ja ehkä tämä on eduksi erityisesti Ms. Caranon kohdalla. Tämän lisäksi loputon petturien hengiltä heittäminen menettää kiinnostuksensa piakkoin alun jälkeen. Ehkä Ms. Carano voisikin hankkia seuraavaan filmiinsä ohjaaksi / tuottajaksi Mr. Jackie Chan, niin hänellä on mahdollisuus hyrränä pyörimiseen vähintään joka viides minuutti. Jäinkin elokuvan jälkeen miettimään sitä, että oli Haywire A-luokan näyttelijöillä Ö-luokan elokuva. Vai olenko se vain minä, joka toivoisi jotain pintaa syvempää välittyvän ihmeellisten mätkimistaitojen lisäksi valkokankaalta katsojan päähän. Katsojan päätettäväksi jää maksaako hän lipun hinnan taistelulajinäytöksestä vai tähtikaartista valkokankaalle. Kumpikin on samassa elokuvassa, mutta samalla niiiin kaukana toisistaan. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on kuitenkin pakko todeta, että Haywire saa luvan pitää toistaiseksi vuoden surkeimman leffan titteliä yllään. Oikeasti, leffa oli niin kotikutoisen ja äkkiä kasaan sahatun oloinen, että sen loppuun asti katsominen vaati totaalisia pinnistelyjä.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Jännitys, Toiminta/äksönpläjäys, Väkivalta
Henkilöt: , , , , , , podcast
2 Comments
privacy

2 kommenttia artikkeliin “Haywire – Paalauslanka”

  1. Sampo Nurmi sanoo:

    Olipa jännä traileri. Mielestäni tuosta tähtiluokituksesta puuttuu trailerin perusteella neljä tähteä. Sanallisesta arviostasi en ole yhtään samaa mieltä näin elokuvaa näkemättä.

    • Outi sanoo:

      Niinpä, käy katsomassa leffa. Ja ota ihastuttava vaimosi mukaan. Rainassa riittää kyllä näkemistä ihan kummallekin sukupuolelle. Mutta kiva, jos edes traileri innostaa sinua sinne leffateatterin puolelle. Ja kuten sanoin, yleensä – jostain kumman syystä – nuo miespuoliset arvioijat ovat antaneet Haywire-rainalle enemmäm pojoja. Mahtaakohan se johtua mahdollisesta innostuksesta potkunyrkkeilyä kohtaan…?

RSS feed for comments on this post. Ja trackBack URL.

Vastaa

service
copyright