VALIKKO
language
search

Les femmes du 6ème étage / The Women on the 6th Floor – Kuudennen kerroksen naiset

Kuudennen kerroksen naiset elokuva sijoittuu pääasiallisesti 1960-luvun alun Pariisiin. Mutta niitä perinteisiä nähtävyyksiä elokuvasta on ihan turha bongailla, sillä maisemallisesti se keskittyy isäntäväen ja palveluväen kerroksiin yhdessä pariisilaisessa kerrostalossa. Juoni on rakennettu isäntäperheen Joubertin ja heidän palvelijansa välille. Välien kiristyessä entisen palvelijan välillä Mr. Jean-Louis Joubert (Fabrice Luchini) antaa hänelle kenkää yhdessä vaimonsa Suzanne Joubertin (Sandrine Kiberlain) kanssa ja he päätyvät palkkaamaan uuden palvelijan hiljattain maahan saapuneesta espanjalaisesta naisesta Mariasta (Natalia Verbeke).  Maria on yksi useista espanjalaisista palvelijoista, jotka asuvan kuudennessa kerroksessa pikku huoneissa ilman perusylellisyyksiä, kuten suihkua. Pörssikauppaa työkseen pyörittävä perheen isä Jean-Louis ystävystyy palvelijansa ja muiden espanjattarien kanssa kohtalokkain seurauksin. Elokuva kertoo tästä eri yhteiskuntaluokkien välisestä vuorovaikutuksesta mielenkiintoisella tavalla, eikä sitä perinteistä rakkaustarinaakaan ole filmistä unohdettu (ikävä kyllä).

Elokuvan kulkee myös nimellä Service Entrance, mikä kuvaisi sitä yhtä hyvin kuin nyt sen mukana kulkeva nimi, kuudennen kerroksen naisista. Elokuva on ranskalaisen Mr. Philippe le Guay ohjaama ja käsikirjoittama yhdessä Mr. Jérôme Tonnerren kanssa. Käsikirjoitusta on kuulemma innoittanut Mr. Le Guayn omat kokemukset ja ainakin tämän elokuvan perusteella täytyy todeta ajan kultaavan muistot vallan mainiosti. Ainoa draamallinen piirre lapsuusaikaan liittyen tulee esille Jourbertin lapsien kiintymisestä entiseen palvelijaansa, mutta siitäkin jätetään herkut päältä ottamatta.

Joten Kuudennen kerroksen naisten yhteydessä on todettava, että käsikirjoittajat ovat olleet liian pidättyväisiä suuremmista eroavaisuuksista palvelijoiden ja isäntäväen välillä. Ja osin tästä johtuen elokuvaa ei voi pitää toisena The Help – Piiat, elokuvana, vaikka siihen sitä on keritty jo verratakin. Itse odotin enemmän sitä paljon puhuttua temperamenttia puolin ja toisin, mutta ehkä 1960-luvulla protesti ilmaistiin paremmin kananmunan kovuutena. Erovaisuudet isäntäväen ja palvelijoiden välillä olevat kuitenkin rikastuttaneet elämäämme usein eri tavoin jo vuosikymmeniä. Tästä on saatu hyviä draamallisia ja komediallisia esimerkkejä televisiossa (mm. Downtown Abbey, Kyllä Jeeves hoitaa) ja valkokankaalla (mm. The Help, Dolores Clairborne). Tämän sähiköinnin ja oman luovuuden sulkemisen puute näkyy valkokankaalla siinä, että elokuva alkaa innostaa, mutta sitten se kaatuu omaan sovinnaisuuteensa.

Vaikka leffa onkin siis vallan kevyttä tavaraa, se esitti kotisohvalta käsin ihan asiaa pieniin asioihin tarttumisesta sekä ilon ja onnen löytämisestä siitä arjen keskellä. Ei aina tarvitsisi kulkea myrkyn nielleenä, vaikka olosuhteet olisivatkin elämistä vastaan. Elokuvan espanjattaret ovat tästä oivallinen esimerkki ja pyörittävät elokuvaa sata – nolla. Tämä siitäkin huolimatta, että isäntäperheen aviopari tekee parhaansa sivistyneemmän (yhteiskunnan mielestä) maailman luomisesta.

Kevyt komediawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
hyvien näyttelijöiden esittämänä, joka ikävä kyllä menee yli siitä, missä aita on matalin. Pieniin eroihin ja arjen tarkempiin kuvauksiin keskittyminen olisi tuonut elokuvaan lisää komedian piirteitä. Arki kuitenkin on suhteellisen hauskaa ja meillä kaikilla erilaista. Samoin elokuva ei ota tulta kantaakseen ajalle tyypillisten piirteiden, kuten Francon ajan Espanjasta tai ranskaisissa perheissä olevista kotiapulaisista, jotka olivat lähinnä ulkomaalaisia, laajemmassa esittelemisessä. Suuria tunnepurkauksia, ilossa tai surussa, ei valkokankaalla juurikaan nähdä, vaan filmi pysyy sivistyneen asiallisena koko ajan. Ei siinä mitään, juoni on kiva, elokuvaa on helppo seurata ja siinä on hyvin ennalta arvattava loppu – vain matka sinne oli hieman erilainen, mitä odotin. Mutta olihan tämäkin yksi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää. Suosittelen leffaa kuitenkin, se on ihan asiallinen ajanviettotapa ja kurkistus ranskalaiseen kulttuuriin 1960-luvulla.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Jos The Help-rainan tai kuudennen kerrosten naisten lisäksi haluat nähdä palvelusuhdetta muistakin näkökulmista, suosittelen seuraavia elokuvia:
* Dolores Clairborne (1995)
* Girl With a Pearl Earring (2003)
* Spanglish (2004)
* La tourneuse de pages – Pianistin sivunkääntäjä (2006)
* The Maid (2009)

Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: forum
Kommentit
trademarks

Vastaa

api