VALIKKO

Cronicle – Aikakirja

Näitä erilaisia supervoimia sisältäviä elokuvia tipahtelee säännöllisen epäsäännöllisesti valkokankaalle. Yli-inhimilliset voimat ovat yleensä peräisin vieraalta planeeltalta (I Am Number Four), radioaktiivisilta hyönteisiltä (Spiderman), kokeellisista tutkimuksista (Wolferine, Iron Man) tai verenperimää (Twilight, Percy  Jackson and the Lightning Thief). Yleensä nämä yliluonnollisiin voimiin yhteydessä olevat rainat myös vaikuttavat olevan jonkinasteisia elokuvasarjan aloitusleffoja. Siinä missä Harry Potter ystävineen onnistui taikomaan miljoonia tuottajilleen, monet muut yli-luonnolliset ominaisuuksia omaavat hahmot pyrkivät samaan. Ja mikseivät pyrkisi, katsojat muuttuvat – mutta mielikuvituksen tarve ja usko yli-inhimilliseen taitoon eivät. Tässä kohtaa Cronicle kuitenkin tekee erittäin myönteisen poikkeuksen. Se ei pohjusta toista aikakirjaa, vaan lopettaa elokuvan tähän, kiitos siitä. Tämä siitäkin huolimatta, että lopputekstien aikana oli ihan kiva kuunnella tuulen tuivertamista, missä lie sitten liitely tapahtuikin. Mutta sen vuoksi leffasalissa ei tarvitse istua tappiin saakka.

Croniclen riesaksi elokuva-arvostelun näkökulmasta on kuitenkin sanottava samanlainen salamyhkäisyys mikä varjostaa myös muita vastaavia elokuvia. Voimalähdettä ei juurikaan käsitellä, vaan elokuva keskittyy siihen, mitä siitä seuraa, kun käydään rääppimässä hehkuvaa kiveä maan alla. Joskus olisi edes kiva nähdä elokuva, jossa painopiste olisi tähän maahan tippuneessa möhkäleessä, josta kaikki saa alkunsa. Sitä odotellessa….

Croniclessa Andrew (Dane DeHaan), Matt (Alex Russell) ja Steve (Michael B. Jordan) löytävät maasta reiän, jota lähtevät tutkimaan. Tutkimusmatkan tuloksena he huomaavat pian omaavansa uusia ja mielenkiintoisia telekineettisiä voimia, joiden ansioista ympäristön suhtautuminen heihin muuttuu  ja suhtautuvat voimiinsa kunnon kujeilun tavoin. Muutos on pysyvä, eikä se välttämättä ole hyväksi. Maahan pudonneesta möykystä imetyt yliluonnolliset voimat johdattavat pian kolmikon kivan kujeilun kurjemmalle puolelle. Ja siitä alkaa varsinainen elokuva.

Croniclen teemasta voi vääntää kättä. Kertooko se siitä, miten tutkimusretkeilyn tulokset vaikuttavat kolmen nuoren miehen elämään ja miten yhteinen telekineettinen taito heistä yhdistää toisiinsa muista selvistä eroavaisuuksista huolimatta. Vai kertooko se Andrewn kautta teini-angstista. Itse kallistuisin tuohon jälkimmäiseen tulkintaan. Ensimmäiseen tulkintaan kallistuneet puolestaan ovat todenneet Croniclen kertovan siitä, mitä supersankarit tekevät vapaa-ajallaan – toki asia on näinkin, pitäähän supersankarin niitä taitojaan myös harjoitella. Kukaan valkokankaan telekineettisiä voimia omaavista nuorista miehistä ajattelee kuitenkin lähinnä omaa etujaan ja taidon hyödyntämistä. Eron tässä vaikuttaa tekevän vain Andrew, joka käyttää sitä ystävyyden hankkimiseksi. Tai niin hän ainakin luulee. Loppupeleissä kyse on varmaan kuitenkin pottujen maksaminen pottuina, eikä tähän raivoon ja yksinäisyyden kokemisee ole kovin tervettä yhdistää telekinesiaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, kumpi ajatus oli käsikirjoittajaparin Mr. Josh Trankin ja Mr. Max Landisin taustalla paukuttamassa juonta päähän. Oli niin tai näin, niin elokuvan ohjauksesta vastannut Mr. Trankin on antanut paljon valkokangastilaa Andrew:lle hänen kuvaamansa materiaalin kautta – se onnistuu kätevästi, kun Andrew oppii leijuttamaan kameraansa mielensä avulla. Ja  tässä kohtaa ei pidä vetää liiallista yhteyttä pääsäryn hankkimisesta tai oksentamisen tunteesta Cloverfieldiin. Joskin tämän elokuvallisen dokumentaarisuuden kunniaksi on luettava, että se on parasta sellaista sitten sen opiskelijaporukan joka lähti Burgittsvillen metsään Marylandissa selvittämään tietyn noidan legendaa vuonna 1999. Mikäli cinema verite tyylinen käsikamera-kuvaus tulee taas jälleen kerran valkokankaalle, toivottavasti se palaa yhtä laadukkaana kuin Cronicle sen esittää. Tässä elokuvassa hahmon kuvaama aineisto rakentaa tarinan, selvittää toiminnallisia jaksoja ja johtaa katsojan uusiin käänteisiin valkokankaalla. Ja kaikkein eniten, luonnollisesti, kameran käyttäminen ottaa kantaa Andrewn hahmoon tavalla, joka tulee esille useista eri näkökulmista elokuvan aikana.

Vaikka elokuva on kuvattu käsikameran avulla ja on täynnä telekineettisiä erikoistehosteita, se antaa myös tilaa niiden pienten ihmisten tunteille. Scifin, supersankariuden ja teini-ikään kuuluvan angstin sekoittaminen samaan pakkaan on suhteellisen haastavaa ja helposti kaatuu liikaa yhden pylvään suuntaan. Croniclen syvällisenä sanomana voisi kai pitää sitä, että me olemme historiamme muovaamisia. Supervoimat (tai lottovoitto) ei muuta kenenkään elämää radikaalisti, vaan sen muutoksen kyllä pitäisi lähteä sieltä sisältä päin. Tämä voi olla yllätys niille kaikille, jotka suuntasivat leffateatteriin supervoimien houkuttelemana. Sen sijaan, yliluonnollisten voimien ihastelun sijasta, ehkä pitäisikin ihastella enemmän niitä ystäviä, jotka todella aidosti välittävät meistä. Kiitos teille kaikille kära och nära.

Nopea tempoista välien selvittelyä vai ahdistuksen purkukanavawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
jossa joutuu toteamaan teini-iän sekä kiusaamisen olevan riittävän syitä angstin kehittymiseen - kyllä on kivaa olla aikuinen. Elokuvan nuoret näyttelijät tekevät vakuuttavaa jälkeä valkokankaalla ja toivottavasti tapaamme heitä uudestaan uusissa elokuvissa, erityisesti Mr. DeHaan imeytyy roolihahmoonsa liiankin hyvin. Uskoisin jokaisen joskus kiusatun tunnistavan näitä piirteitä itsestään. Muutoinkin Cronicle piti hyvin otteessaan yliluonnollisuudestaan huolimatta, ja harvoin näin scifi-maisemaan onnistutaan upottamaan koskettavaa draamaa – silmäkulmaan kertyi meinaan muutama kyynelkin elokuvan aikana. Asioiden, lue ja ymmärrä: tunteiden, syvällisempi käsittely ei kuitenkaan kaikkien scifi-fanien iloksi vie liikaa elokuvan aikaa lässytykseen, vaikka vakavia asioita nostaakin pinnalle. Toki kotisohvalta käsin voidaan pohtia tarjoaako elokuva paljon muuta kuin sen toteamisen, että yliluonnollisilla taidoilla ei sovi leikkiä, vaan ne on otettava vakavasti. Tämä ainakin on tullut todistetuksi jo kaikkien muiden aihetta kuvaavien rainojen kohdalla. Eli, jos satut aamulla heräämään lentokykyisenä, en suosittele ilmaan singahtamista, vaan pikemmin ammatinvalintapsykologin luokse kävelemistä.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

 

Tänne päin, tänne päin, tänne päin.  Mene katsomaan Cronicle ja huomaa, että ahdistuneelle teinille ei kannata antaa yliluonnollisia voimia. On meinaan vaan niin vaikea uskoa, että joku voisi ihan oikeasti välittää minusta.

home Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat, Sci-fi
Henkilöt: , , e-mail
Kommentit

Vastaa

podcast
blog