VALIKKO
jobs

Superclásico

Tanskalainen Christian (Anders W. Berthelsen) matkustaa Buenos Airesiin hakemaan avioeroa vaimostaan Annasta (Paprika Steen), joka toimii paikan päällä jalkapallomanagerina. Annan paikalliseen kulttuuriin imeytyminen on ollut vahvempaa kuin Christian oli olettanut, mutta Anna olikin saanut paikan päällä apua paikallisen jalkapallojoukkueen Boca Juniorin riveissä pelaavan maalitykki-poikaystävältä Juan Diazilta (Sebastian Estevanez). Christianin etsiessä miehyyttään, yrittäessä ymmärtää argentiinalaista kulttuuria ja miettiessä mitä hän oikeasti haluaa, perheen 16-vuotias poika Oscar (Jamie Morton), kokee myös oman heräämisensä paikallisella hautausmaalla. Elokuva kertoo sitten siitä, mitä tapahtuu kun hyvinkin erilaiset kulttuurit kohtaavat. Nauramiselta ei vaan voi välttyä.

 

 

Elokuvan nimi Superclasico tulee Buenos Airesissa käytävästä paikallisottelusta, jossa ovat vastakkain kaupungin kaksi megajoukkuetta Boca Junior ja River Plate (ja nämä joukkueet ovat sitten yhtä todellisia kuin sinä ja minä, joten jalkapallohurmaa ei varmaankaan ole pitänyt erikseen näytellä Superclasico elokuvassa). Ja kun mentaliteettina on se skandinaavinen tyyneys, jalkapallo + Argentiina + temperamentti voi olla sellainen yhdistelmä, että yhteenotoilta eri tasoilta ei voi oikein välttyä. Tämä varsinkin siksi, että vaikka kuinka täällä Skandinavian nurkassa huutaisimme äänemme käheäksi paikallisissa jalkapallo-otteluissa, niin todennäköisesti jäisimme jalkoihin jo ensi rääkäisyn kohdalla argentiinalaisiin verrattuna. Sillä argenitiinalaisia faneja pidetään maailman kovaäänisimpinä ja fanaattisimpina, jalkapallo on todellinen intohimo. (Ja vähän häveten täytyy tunnustaa, että itse tiedän vain Diego Maradonan ja Lionel Messin, vaikka paikallinen pallokulttuuri on varmasti tuottanut monta muutakin taitavaa pallonpotkijaa maailmalle).

Käsikirjoittajat Mr. Ole Christian Madsen ja Mr. Anderds Frithiof August ovat todellakin ottaneet kaikki stereotypiat liikkelle, mitä maailmassa voi pyöriä jalkapallon ja latino-rakastajan kohdalla. Tulos on hervottoman hauska. Mr. Madsen on jatkanut tätä hauskuuden hanskassa pitämistä myös ohjaajan roolissa onnistuneesti. Pallo upposi verkkoon ainakin täällä päässä. Mutta koomilliseen tason suorittaminen ei yllätä, sillä tuo tanskalaisten  itselle nauramisen taito tuli myös todistettua jo Klovn-elokuvan kohdalla.

Superclasico on myös siinä mielessä mielenkiintoinen elokuva, että sen nähtyään voi pohtia Mr.  Aki Kaurismäen mahdollisuuksia samoissa kisoissa. Molemmat elokuvat on meinaan valittu kotimaansa (Tanskan ja Suomen) edustajiksi seuraavissa Oscar-kisoissa. Molemmat rainat ovat hyvin erilaisia, joten voin huokaista helpotuksesta, kun itse ei tarvitse asiaa päättää. Le Havresta selvä poikkeus tuli myös kertojan hahmossa, jossa Mr. Mikael Bertelsen on ottanut oppia alan mestarilta Mr. Woody Allenilta. Mr. Allenillehan on tyypillistä katsojien ohjaaminen kertojan kautta. Sitäkin sietää aikansa, mutta oikeasti toivon, että tämä ei tule tavaksi enemmistö elokuviin. Kertojan ääni sopii ehkä kuitenkin paremmin teatteriin kuin valkokankaalle. Mikäli nyt käy niin, että Suomi ottaa takkiinsa Tanskalta, olkaamme siitä huolimatta tyytyväisiä Le Havreen. Tanska nyt vaan sattuu tuottamaan mielettömän taitavia ohjaajia, jotka ovat saaneet elokuvillaan aikaan suuria tunteita pienen maan rajojen ulkopuolella. Näistä voisi mainita esimerkkeinä muutamia omaa mielenrauhaani järkyttäneitä tuotoksia: Mr. Lars von Trierin ohjaamat Dancer in the Dark (2001), Dogville (2004) ja Melankolia (2011) sekä Ms. Susan Bierin ohjaamat After the Wedding (2007) ja In a Better World (2011).

Urheilu siis voi olla mielenkiintoistawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
tämä oli meinaan sitten samoilla jäljillä Moneyball leffan kanssa. Siinäkään ei varsinaisesti urheillua paljon esitetty, vaan lähinnä sitä, millainen vaikutus sillä on aina kyseiseen yhteisöön. Ja sitä kautta Superclasico todellakin voidaan luokitella samaan luokkaan. Superclasicon dialogi on järkyttävän hauskaa ja arkeen sopivaa. Meiltä kaikilta voi lohjeta ihan samanlaisia kommentteja uusien kulttuurien keskellä ollessamme ja siitä huolimatta onnistumme tuottamaan hyvää mieltä. Ainakin tässä tapauksessa Superclasico tuotti valtavasti hyvää ja vatsalihaksia kihertävää mieltä. Viini, tango ja etelä-amerikkalainen temperamentti – täältä tullaan!
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

 

Yes, Julio Iglesias, it’s lobe!

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: information
Kommentit

Vastaa

international
suggest
feed