VALIKKO
news

The lllusionist (L’Illusionniste) – Silmänkääntäjä

Illusionisti on ranskalais-brittiläinen animaatioyhteistyö huonosti menestyvästä taikurista, joka muuttaa yhden katsojan elämänsuunnan. Elokuvan pitäisi olla komedia, mutta sen alkuperäisen kirjoittajan, Jacques Tatin, tyylisesti siinä on mukana enemmän tai vähemmän melankolisia piirteitä. Mr. Tatin vaikutus on kuitenkin kantanut hyvin 2000-luvulle. Päähahmon, huono-onnisen silmänkääntäjän taitelijanimi ’Tatischeff’ viittaa ohjaajaan. Samoin miekkosen fyysinen liikkumistyyli muistuttaa Mr. Tatin toista kuuluisaa hahmoa Monsieur Hulot’a. Kumpikin näistä, niin animaatio – kuin elävä ihminen, omaavat samat maneerit, jotka tuovat valkokankaalla tahatonta komiikkaa.

Mutta nyt itse animaatioon. Vuoden 1959 Pariisissa Tatischeff (Jean-Claude Donda) niminen taikuri huomaa menestyksensä hävineen. Hän päättää pakata kimpunsa ja kampsunsa ja suunnata töiden perään kanaalin toiselle puolelle Iso-Britanniaan. Menestys ei kuitenkaan siellä ole Pariisia suurempaa sillä eletään aikakautta, jossa suuria massoja hurmasi ennemminkin nousevat poikabändit kuin maaginen taikuus. Tästä johtuen miekkonen päätyy esiintymään mitä ihmeellisimmissä kissanristiäisissä ympäri maata, joista yksi niistä johdattaa hänet Skotlantiin pienelle saarelle. Saarella taikuri tapaa nuoren tytön, Alicen (Eilidh Rankin), joka uskoo taikuuden olevan todellista ja taikurin pystyvän todellisiin ihmeisiin. Elokuva kertookin tämän jälkeen siitä, miten Tatischeff yrittää pitää Alicen uskoa taikuuteen yllä, vaikka hänen taloudellinen tilanteensa ei sitä oikein sallisi. Raadollisesti kaikki se kuitenkin loppuu aikanaan, mitä kuvaa hyvin Tatischeffin jättämä viesti: ”Magicians do not exist.”

http://www.youtube.com/watch?v=mPdLrxxo4mg

Elokuvan sanomaa onkin sitten väännetty enemmän kuin tarpeeksi. Joidenkin mielestä se kuvaa Mr. Tatin perintöä hänen tyttärelleen, josta hän luopui tytön ollessa pieni. Tämä tulee kuulemma esille siinä, missä Tatischeff ottaa tytön huomiinsa ja koittaa antaa hänelle, mitä Alice vain haluaa. Lisää pontta tämän aiheen puolesta on nostettu esille siitä, että Tatischeffin kädessä oleva valokuva esittää oikeasti Mr. Tatin omaa tytärtä. En voi kuin todeta, että kylläpä sitä valkokangasta tuijotetaan TOSI tarkkaan. Toiset taas sanovat filmin pyytävän omalla tavallaan anteeksi sitä, että Mr. Tati oli paljon poissa perheensä (lastensa) luota elokuviensa vuoksi. Ja sen vuoksi Alicella on niin merkittävä rooli filmissä. Oli asia sitten niin tai näin, niin kyllä se vaan on jollakin tavalla aika yltiöromanttista tehdä elokuva lapsensa merkityksestä valkokankaalle tässä muodossa. Aivan kuin Mr. Tati olisi halunnut pyytää anteeksi tai esittää tätä kautta yhä ajattelevansa tytärtään / tyttäriään.

Ohjaaja Mr. Sylvain Chomet on tehnyt hyvää työtä mielenkiintoisen haasteen edessä. Miten ohjata näyttelijöitä, joilla ei oikeastaan ole vuorosanoja, vaan pelkkää muminaa. Itselleni ei ole vielä oikein auennut se, että mikä merkitys ohjaajalla on animaation etenemisessä. Suuri, vastaisivat kaikki ohjaajat, mutta eihän se ohjaaja sitä piirrostyötä tee. Eikä edes kirjoita käsikirjoitusta. Ranskankielisessä maailmassa Mr. Chomet on tunnettu myös seuraavista teoksistaan: La Vieille Dame et les pigeons (1991) ja Les Tripletters de Belleville (2003).

Musiikki vei elokuvaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
mennen tullen. Suurimman osan rainasta olisin voinut vain kuunnella chanson ja les follies tyylistä musiikkia ja nauttia siitä. Toisaalta elokuvan musiikkivalinta ei yllätä, sillä ohjaaja Mr. Chometin tyyli vaikuttaa sopivan tälle kultakaudelle. Mutta samalla on myönnettävä, että Illusionisti vakuutti minut. Vaikka siinä ei ollutkaan suurempaa dialogia, vaan pikemminkin varsinaista muminaa (hyvällä onnella voi erottaa joitakin sanoja – englanniksi tai ranskaksi). Niin musiikki ja mumina muodostavat kertomuksen platonisesta isän ja tyttären välisestä suhteesta. Animaationa se tarjoaa jotain uusvanhaa vesivärityylisen esityksensä kautta. Omalla tavallaan koskettava tarina, hyvä kuvaus ja miellyttävä musiikki. Suosittelen leffaa, eikä se dialogin puute siellä loppujen lopuksi niin paljon haittaa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

search Osastot: Animaatio
Henkilöt:
Kommentit

Vastaa

report