VALIKKO
news

Super 8

Vuonna 1979 ryhmä varhaisteinejä päättää tehdä halvan budjetin Zombie-elokuvan pienessä Lillianin kaupungissa Ohiossa. Joe (Joel Courtney), Charles (Riley Griffins), Alice (Elle Fanning), Preston (Zach Mills), Martin (Gabriel Basso) ja Gary (Ryan Lee) valitsevat potentiaaliseksi kuvauspaikaksi vanhan rautatienaseman ja asettuvat asemiinsa illan hämärässä. Kuvaukset kuitenkin keskeyttää rautatielle ajava auto, joka lähtee törmäyskurssille sitä kulkevan junan kanssa. Yhteentörmäykseltä ei voi välttyä. Tämä ja sen selvittäminen aloittavat kuitenkin tapahtumaketjun, joka saa myös armeijan saapumaan paikalle. Aloitteleville elokuvantekijöille selviää, että junan kyydissä oli jotain, joka halutaan pitää ulkomaailmalta piilossa, joskin kyydissä ollut ’se jokin’ on asiasta eri mieltä.

(Traileri, myönnettäköön, ei tee oikeutta filmille kokonaisuudessaan, joten suosittelen erityisesti harkintaa itsensä leffaan raahaamisesta, siitä huolimatta.)

Nuorille näyttelijöille pitää nostaa hattua. He onnistuvat omista lähtökohdistaan ja vähäisistä elokuvantekokokemuksistaan huolimatta esittämään hyvin ystäviä pienissä piireissä, nostamaan esille varhaisnuoruuteen liittyviä aiheita ilman vahvaa alleviivausta ja vakuuttavat katsojan hahmojen toiminnasta ja aitoudesta. Hahmoihin voisi kuvitella olevan helppo samaistua, vaikka omasta varhaisnuoruudestani on kulunut jo muutamia vuosia….. Myös merkittävien aikuisten rooleissa pyörineistä haluan antaa tunnusta Joen isää näyttelevälle Kyle Chandelerille ja Alicen isänä toimivalle Ron Eldardille. Amerikkalaiselle elokuvalle tyypillisesti vihamiestenkin pitää yhdistää voimansa yhteisen pahiksen edessä. Unohtaa ei myöskään sovi metallisssa junavaunussa mörskäävää oliota. Erikoistehosteyksikkö teki taas loistavaa työtä, vaikka tunnustusta on kyllä myös annettava niille, jotka jaksoivat sitä junan vaunua sisäpuolelta lekalla takoa tiiviiseen tahtiin. (Mutta tässä yhteydessä on vaan ihan pakko kysyä, että miksi ihmeessä niistä örkeistä tehdään isojen ötökköjen näköisiä…)

Super 8 elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Mr. J.J. Abrams on varmasti suurelle yleisölle tunnetumpi Lost-televisiosarjasta kuin elokuvista. Mutta se ei ole este, pikemminkin tavaramerkki. Lost alkaa lentokoneonnettomuudella, Super 8 junaonnettomuudella. Televisiosarjaan omistautumisesta huolimatta Mr. Abrams ei ole ihan uusilla vesillä suuremman valkokankaan. Miehen aimpia elokuvia leimaa enemmän joku muu pakkomielle, kuin scifi. Cloverfield (2009) tekee tästä kuitenkin poikkeuksen. Itse yhdistän hänet enemmän sellaisten elokuvien yhteyteen kuin Armageddon (1998, käsikirjoittaja), Star Trek (2009, ohjaaja, tuottaja) ja Morning Glory (2010 – tuottaja). Näissä rainoissa käsikirjoitus on ollut jopa mielenkiintoinen ja esitystapa mukaansa vievä, joten odotan innolla muun muassa Star Trek:n jatkoja ensi vuodella, jossa Mr. Abrams toimii myös mahdollisena ohjaajana tuottajan pallin rinnalla. Sen sijaan hänen sidonnaisuuksistaan Mission Impossible rainoihin olen suhteellisen hiljaa. Sen verran on kuitenkin suomalaisuutta hehkutettava, että Mr.Abrams toimi käsikirjoittajan uusimmassa Missionissa (Mission: Impossible – Ghost Protocol).

Mutta takaisin Super 8-rainaan. Sitä katsoessa tuli pakostakin mieleen, että Mr. Abrams on katsonut selvästikin Tappajahain muutamaan kertaan, sillä junassa matkustanutta ulkoavaruuden muukalaista pidetään piilossa mahdollisimman pitkään. Jännitystä ja olioon liittyviä odotuksia rakennetaankin sitten sitä enemmän. Samoin rainaa voi pitää hyvin’spielbergimäisenä’ eri ohjaajasta huolimatta.

Spielberg teemainenwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
elokuva kaikilla mausteille. Vaikka Mr. Spielberg on itse vain toiminut rainan tuottajana, niin se todellakin sisältää kaikki hänen 'ihannoimansa' teemat ulkoavaruudellista tekijöistä lapsen ja vanhemman välisiin vuorovaikutusongelmiin. Ei siis yhtään yllätä, että hänet löytää tuotantotiimin takaa, mies on varmaan hykerrellyt intohimosta kuullessaan Mr. Abramsin alkuperäiset juonenkäänteet aiheesta. Scifin ohjaana kirjoittajana ja ohjaajana toiminut Mr. J.J. Abrams on myös omilla vesillään. Siitä sitten voidaankin olla montaa mieltä, onko Super 8 elokuvassa kyse E.T.:n ja Cloverfieldin avioliiton tuloksesta, koska lopputulos tästä jää katsojan harteille. On kuitenkin tunnustettava, että Mr. Abrams on hyvin onnistunut yhdistämään elokuvan kaksi perusideaansa: lasten tekemän elokuvan ja junaonnettomuuden matkalla alueelle 51. Ikäraja K 11 on paikallaan, vaikka minua ei olisi haitannut seuralainen, joka olisi välillä pitänyt kädestä kiinni jännittävimmissä kohdissa. Elokuun elokuvatarjonnan aloittaneen elokuvan Never Let Me Go, Super 8 käsittelee myös läheisen menettämistä, ulkopuolisuutta ja ystävyyden merkitystä. Tällä kertaa leffasalissa ei kuitenkaan tarvittu kasaa nessuja. Sen sijaan Super 8 tuntui ihan oikealta elokuvalta, aivan kuin kuvauksessa, leikkauksesta ja ohjauksessa olisi hypätty pitkä loikka taaksepäin – eikä se välttämättä ole paha asia. Asian tunnetilaa on vaikea selittää tarkemmin, mutta ymmärrät sen, kun katsot leffan. Ja olen kyllä itse tyytyväinen, että saan lisätä sen tänne blogiini, sillä alunperin en suunnitellut rainan näkemistä. Onneksi tulin toisiin ajatuksiin .
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Vaikka elokuva Super 8 ei varsinaisesti ollut Mr. Spielbergin käsialaa, on tässä yhteydessä pakko purkaa hieman miehen vaikutusta asiaa hänen suosimiensa teemojen kautta (jotka kyllä kaikki tavalla tai toisella myös pullahtivat esiin Super 8 rainassa). Mr. Spielbergillä (ja hänestä innoituksensa saaneilla) vaikuttaa olevan kolme keskeistä teemaa. Ensimmäinen niistä on ulkoavaruudellisuus ja sieltä tulevien olioiden kohtaaminen. Näistä E.T. (the Extra-Terrestrial , 1982), lienee se tunnetuin esimerkki. Mr. Spielberg itse kertoo innostuksen tähän tulevan omista ulkopuoliseksi kokemisen tunteistaanl lapsuuden aikana. Pikku Stevenin isä oli scifi-fani,jonka mielestä ulkoavaruuden muukalaiset pikemmin matkustavat tiedonhalun, ei valloittamisen tarpeen, vuoksi ja ilmeisestikin ’tartutti’ tämän piirteen myös poikaansa. Tulipa siis tässä yhteydessä todistettua vanhempien merkitys lapsensa tulevaan elämään…

Ulkoavaruudellisten asioiden kanssa remuamisen lisäksi Mr. Spielberg esittelee elokuvissaan säännöllisesti elämää lapsen näkökulmata. Tämä tulee esille ihmettelyn, naiivin toiminnan ja asiaan uskomisen kautta. Malliesimerkkinä toimikoon tässä yhteydesäs A.I. – Tekoäly, (Artifactial Intelligence: AI, 2001). Lapset ovat muutenkin esiintyneet säännöllisen epäsäännöllisesti miehen elokuvissa. Jos oikein rupeisi filosofoimaan Mr. Spielbergin tuotoksia voisi pitää myös lapsuuden viattomuuden menettämisen kuvauksina. Mutta tässä mennään sellaisille vesille, että koen viisaaksi lopettaa tähän.

Scifin ja lapsenmielisen asenteen kuvaamiseksi Mr. Spielbergin elokuvissa korostuu myös lapsen ja aikuisen välinen suhde. Vanhemmat (useinmiten isät) ovat jollakin asteella poissaolevia tai eivät huomioi lastaan riittävässä määrin. teema vaikuttaa tulevan esille elokuvasta kuin elokuvasta huolimatta aina E.T.:stä ja Indiana Jonesiin (Indiana Jones and the Last Crusade, 1989). Poikkeuksena pystyn esittämään vain pikkukaupungin seriffin Brodyn, joka oli omistautunut perheelleen Tappajahaissa. Viisaammat ovat väittäneet, että Mr. Spielberg pyrkii tällä tavalla käymään läpi (elokuva elokuvalta) omien vanhempiensa avioeroa, joka vaikutti pikku Steveniin voimakkaasti. Toisen vanhemman poissaolevasta luonteesta huolimatta herran leffat ovat yleensä hyvinkin optimistisia (jos vain kestää kaiken jännityksen matkalla sinne), ja joidenkin mielestä jopa yli sentimentaalisia. Mr. Spielberg itse kuittaa sen toteamalla, että se ei haittaa, jos se ei ole alleviivattua.

Osastot: Jännitys, Leffat, Sci-fi
Henkilöt:
Kommentit
about

Vastaa

mail
api