VALIKKO

Leningrad Cowboys Go America

Ohjaaja Aki Kaurismäen uusinta elokuvaa ’La Havre’ odotellessa, Niagara esittää Mr. Kaurismäen aiempia tuotoksia. Osan niistä olen joskus vuonna naru ja nappi nähnytkin, mutta tänään oli tarve kokea jotain perussuomalaista ja sen ilmentymää. Mikä muu kuvaisi sitä paremmin kuin pitkälettiset miehet kyntöpuuhissa, soittamassa ladossa tai antamassa heikommalle sakin hivutusta. Tai ainakin on sanottava, että Säkkijärven polkkaa ei myöskään osaa oikein mihinkään muuhun maahankaan yhdistää..

Leningrad Cowboys Go to America on ihastuttavan vanhanaikaisella tyylillä kuvattu. Toki aika, vuodesta 1989, tekee myös tehtävänsä ja luo oman eksotiikkansa rätisevään filminauhaan, mutta asialla on varmasti ollut aikoinaan jo Mr. Kaurismäen näkemyskin. Elokuvasta tekee vanhanoloisen myös väliteksit, jotka olivat varmasti paikallaan kaikille niille, joille suomalaisuuteen vahvasti liitettävä yksioikoisuus, vähäsanaisuus ja ilmeettömyys kuuluvat osana paikallista eksotiikkaa. Tässä Cowboysit myös onnistuivat hyvin, ilmeet eivät tarvittaessa edes värähtäneet mikrofonin takanakaan. Matti Pellonpää Vladimirin roolissa oli myös yhtä yksioikoinen kuluneessa turkissaan. Wau.. elokuva oli tosi hauska. En kyllä sano, että sen katsoisi saman tien uudestaan, sillä huumorin kukan on annettava taas kasvaa, mutta kyllä sitä siitä huolimatta irti saa revittyä kuin lautoja ladon seinästä. Mutta itsekseni sain nauraa hörötellä veijareiden etenemistä amerikan raudassa ja sen ulkopuolella.

Leningrad Cowboys voi olla tunnetumpi musiikistaan kuin menestyksestään valkokankaalla. Vaikka bändi mielestäni on yksi niistä useista, jotka toimivat hyvin kokoonpanona – ilman kaikkia mukana olevia muusikoita, homma voisi kusta alleen, niin sanotusti,niin itse en suureksi Cowboys faniksi itseäni tunnustakaan. Tunnustusta on kuitenkin annettava elokuvassa mukana olevasta musiikista. Kymmenen erilaista kappaletta kantoi matkalaisia Yhdysvaltojen rannalta toiselle sekä esitteli siinä samalla paikallisia piirteitä, niin musiikillisesti kuin maisemallisestikin. Itse en voinut välttyä tätä road trippia seuratessani pohtiessa toista musiikillista matka-elokuvaa, veljesten Jake & Elwood Bluesin matkaa.

Suomi-filmiä tämäkin www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Ohjaaja Aki Kaurismäki on yhdessä Mato Valtosen kanssa kyllä saanut aikaan sellaisen huumoria pintaan nostavan kansalliskuvatuksen, että elokuvasalista ei voi poistua kuin hyväntuulisena. Onhan dialogi minimissään ja vuorosanat kolmi – maksimissaan, neljäsanaisia, mutta niitä sentään on. Verbaalista pölinää enemmän raina tarjosi fyysistä komiikkaa sekä Leningrad Cowboysin biisejä. Leffasalista poistui harvinaisen tyytyväinen nainen. Suosittelen kaikille aina välillä Mr. Kaurismäen maailmaan piipahtamista.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Vanhemmille (??) ihmisille voi itse asiassa elokuvaa paremmmin muistua mieleen Cowboysien ja venäläisen Alexandrov Red army Ensemble kokoonpanon yhteiskonsertti ’Total Balalaika Show’ Senaatintorilla vuonna 1993. Siellä taisi olla yhtä tiivis tunnelma kuin tämän vuoden jääkiekon maailmamestaruuskisoissa kuten oheisesta u-tube linkistä voi päätellä. Ja täytyy tunnustaa, että yhteislaulu yhdessä isomman orkesterin kanssa toi myös Cowboysien laululliset taidot siedettävämmin esille.

handbook Osastot: Historian siipien havinaa, Kevyttä katseltavaa, Kotimainen
Henkilöt:
Kommentit

Vastaa

support
rsscontent