VALIKKO

Iris

Tukholmassa enemmän tai vähemmän boheemien taitelijasielujen keskellä kasvanut noin 8-vuotias Iris (Agnes Koskinen), joutuu Pariisin sijasta tyytymään kesän viettämiseen äidinsä veljen luona Ahvenmaan saaristossa maalaismaisemisessa ilman mitään tottuja ylellisyyksiä. Kuvataitelija äiti Ester (Maria Salomaa) lähtee Pariisiin pitämään näyttelyään, eikä siellä ole aikaa jälkikasvun seuraamiselle. Aikuisten keskellä kasvanut, vähän niin kuin välillä pilalle hemmoteltu tyttö joutuu astumaan ehkä ensimmäistä kertaa elämässään lapsen saappaisin. Sekä samalla ottamaan kantaa siihen, miltä tuntuu kun oma äiti ei pidä lastaan, hänen mielestään, riittävän tärkeänä ihmisenä.

Rainan ohjaaja Ms. Ulrika Bengts on tehnyt sadunomaisen elokuvan, joka olisi voinut kyllä olla ainakin muutamia minuutteja lyhempi. Toki, elokuva ei 85 minuutin pituudella muutenkaan nyt takapuolilihaksia liikaa rasittanut. Sadunomaisen tunnun olisi saanut varmasti muutenkin kuin pidennetyillä haahuiluilla Iriksen mieklikuvien ’Kuoleman saarella’. Enemmän olisin nauttinut siitä, että olisi päässyt nauttimaan kaupunki – maaseutu elämän erojen opettelusta sekä lapsen aseman uudelleen löytymisestä.

Näyttelijöille on kyllä annettava kuitenkin tunnustusta. Mutta eivät hekään liian pitkää elokuvaa lyhemmäksi tee. Lapsinäyttelijät tekevät kuitenkin parhaansa elämän Suurruhtinaskunnnan aikaisen Suomen elämän esittämisessä ja uusien ystävyyssuhteiden muodostamisessa. Ehkä kun Ms. Agnes Koskinen (Iris), Ms. Eleonara Andersson (Sofia), Mr. Erik Lönngren (Albert) ja Mr. Richard Hägestrand (Erik) saavat hieman lisää lihaa luiden päälle, ikää ja näyttelijäkokemusta, niin heistä tulee vielä vaikuttavia pohjoismaisia tähtiä suuremmalla valkokankaalla tai pienemmässä televisioruudussa. Vaikuttavimmin minuun kuitenkin valkokankaalta tehosivat Jolandan (Marika Parkkomäki) ja Eliaksen (Tobias Zilliacus – tunnettu muun muassa elokuvasta Toinen jalka haudasta, 2009) roolit. Ahvenanmaan saaristossa elävä pariskunta, joka koittaa selvitä tiukasta arjesta olivat ihastuttavan rehellisiä. Sitä sama rehellisyyttä kaipaisi jollakin tavalla omaan itseensäkin. Ehkä tässä pitää loman kunniaksi harkita jotain saarikierrosta jonnekin – paluu luontoon – sessioon.. Tai sitten ei.

Välillä vähän liian pitkästä kestosta kärsivä elokuva on kuitenkin kaunista katsottavaa – maisemallisesti. Sitä kuvattiin muun muassa Tukholmassa vanhassa kaupungissa, Ahvenanmaalla useissa eri kohteissa ja Isossa-Britaniassa. Saaribongarit (jos sellaisia oikeasti on olemassa), tunnistavat varmasti osan Ahvenanmaan kuvauspaikoista: Björkör, Föglö, Eckerö, Hermas, Enklinge, Skarpnåtö ja Hammarland. Itse olen tainnut tyytyä vain tuon kauniin saariston ohittamiseen Ruotsin-laivoilla matkalla kohti Tukholmaa.

Saarimaisemaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ja pikkuvanhaisuutta tarjolla erittäin runsaasti – tai ainakin sitä saarimaisemaa. Elokuva oli ihan katsottava, mutta siihen kannattaa kyllä suhtautua sillä, että nauttii maisemista enemmän kuin nasevasta dialogista tai muuten toiminnasta.Leffan oisi siinä mielessä toivonut tulleen ensi-iltaansa aiemmin, koska se olisi sijoittunut ajallisesti enemmän kesäleffa tyyliin kuin sumuisiin elokuun lopun päiviin. Yhtä kaikki, leffa tuli nähtyä. Samalla tuli myös kuunneltua kauniisti puhuttua ruotsia ja huomattua, että jotain sitä vielä siitäkin kielestä muisti. Suosittelujen suhteen on kuitenkin pakko todeta, että leffaan kannattaa mennä vain seuraavista syistä (1) haluaa petrata sina svenska kunskaper, (2) haluaa kurkistaa lapsen mieleen siitä, miten aikuisille selvät asiata konkretisoituvat – Kuoleman saari olkoon siitä hyvä esimerkki, (3) haluaa nauttia merellisistä ja saarellisista maisemista ja (4) haluaa nähdä aikuisten tekemää hyvää näyttelijätyötä. Itse asiassa yllättävän monta hyvää syytä. Varaa mukaan kuitenkin se rauhallinen mieli ja asenne. Niiden avulla pääsee jo pitkälle.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Kansallismaisema kuvia on luvassa sitten runsaasti. Sen sijaan, että suuntaa Ateneumiin katsomaan seinillä roikkuvia kuvataidemestarien teoksia, voi suunnata katsomaan niiden virtuaalisia esimerkkikohteita elokuvaan…

Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: information
Kommentit

Vastaa

feed