VALIKKO
privacy

Bridesmaids – Morsiusneidot

Tactless: Chris Tookey says summer blockbuster Bridesmaids is vulgar and presents women in a crude light

Joka kesään tuntuu mahtuvan aina muutamia likkojen leffoja. Ja tämä on varmasti yksi sellainen. Mutta tässä vaiheessa yhdenkään miehen ei kannata heittää hanskoja rantaveteen vaan ottaa itseään lyhyiksi ajelluista niskavilloista kiinni ja suunnata kiltisti sinne leffateatteriin sen seuralaisen kanssa.

Kuitenkin ennen elokuvasaliin ryntäämistä kannattaa vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Piditkö Hangover rainoista? Tai elokuvasta Weddings Crashers?

2. Onko sinusta hauskaa katsoa naisten nolaavan itsensä julkisesti muun muassa oksentamalla toistensa päälle tai heittäytymällä heikkopäisiksi alkoholin alaisuudessa?

3. Löydätkö samaistumiskohteita elokuvan itsekeskeisestä päähenkilöstä, joka on välillä kateudesta vihreä ja välillä valittava nössö?

4. Pidätkö elokuvista, joissa pyritään ensin nöyryyttämään sen hahmoja oikein kunnolla ennen tyypillistä hollywoodlandian loppuratkaisua?

Jos vastasit kaikkiin näihin kysymyksiin ’kyllä’, suosittelen sinne leffateatteriin suuntaamista. Ja voit olla varma, ettet ole yksin siellä leffateatterissa. Meitä toisten kommelluksille nauravia ihmisiä löytyy varmasti enemmän kuin uskallamme itsellemme oikeasti myöntää. Ja kerrankin valkokankaalla on nähtävissä sitä, mitä häiden alla oikeasti tapahtuu siellä kaaso-kaaoksessa…

Nimensä mukaisesti, Bridesmaids – Morsiusneidot, keskittyy aikaan ennen häitä. Lillian (Maya Rudolph) aikoo mennä naimisiin ja pyytää parasta ystäväänsä Annieta (Kristen Wiig) kaasokseen. Annie suostuu tietämättä millaiseen soppaan lusikkansa on työntänyt. Kaason tehtäviin liittyvistä velvollisuuksista ja oman elämän selvittämisestä onkin sitten koottu elokuvan toiminnallinen osuus. Luvassa on muun muassa kihlausjuhlat, hääpuvun sovittelua ja polttarit (Vegasissa totta kai – tai ainakin yrityksessä päästä sinne asti). Muina morsiusneitoina häärivät ja omaa panostaan häiden järjestämiseen antavat Annien kilpailijaksi osoittuva täydellisyyttä tavoitteleva Helen (Rose Byrne), roisi Megan (Melissa McCarthy), idealistinen Becca (Ellie Kemper) ja kyyninen Rita (Wendi McLendon-Covey). Miehet ovat olemassa valkokankaalla lähinnä statistien rooleissa, vaikka tunnustusta on annettava Annieta jollakin asteella hyväksi käytttävää Tedia (Jon Hamm) ja hänestä aidosti pitävää konstaapeli Nathania (Chris O’Dowd) kohtaan.

Naurettavan realistisen kuvauksen sekä osittain naisten halvalla panemisen jälkeen on kyllä varmaa myös se, että leffan sulattaminen voi olla vaikeampaa naisille kuin miehille. Kaikkea mahdollista kritiikkiä feminismistä mauttomuuteen on saanut lukea kriitikoiden palstoilta. Ja jos feminismin perimmäinen tavoite on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamien ja sukupuoliroolien muuttaminen, niin minun on ainakin vaikea ymmärtää, miten naisen yhteiskunnallinen asema olisi heikoimpi tässä elokuvassa verrattuna esimerkiksi toiseen kesän polttarielokuvan esittämään miehen asemaan Hangoverissa. Itse kuitenkin pidin rainasta ja se on se ratkaiseva tekijä. Leffan on yritetty myös verrata Hangover rainoihin, joista se varmaankin esittää polttareiden järjestämisen näkökulman naisen puolelta (ja näitä kahta leffaa verrattessa, meillä olisi niiiiin paljon opittavaa miehiltä). Luultavasti, edelleen, miehen panostus niiden suunnittelussa on siinä Hangover tasolla ja naisten taas sitten on nähtävissä tästä Bridesmaid rainasta. Eroja siis löytyy – koittakaa kaikki tulevat siipat nyt vaan ymmärtää niitä tulevia morsmaikkuja… Mutta myönnän toki, että pohtimisen arvoista (kesäleffa-leimasta huolimatta) on se, millaisen kuvan naisesta elokuva esittää / antaa. Mutta eikö samalla näiden metelöitsijöiden pitäisi pohtia sitä, että jos Bridesmaid leffa esittää naiset roisina, niin millainen mielikuva siitä annetaan, että pitäisi olla vaan hiljaa ja itseään tekemättä julki. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa rainaan löytiin K-17 leima, jolla ehkä pyrittiin varjelemaan kasvavaa nuorisoa liialliselta seksuaalisuudelta ja kehnolta kielenkäytöltä (mikä alkaa kuulostaa jo vähän brittiläiseltä meiningiltä: no sex, please, we’re british). Suomessa leffaa pääsevät katsomaan yli 11-vuotiaat.

Korkkari jalkaan ja miesten jälkiä seuraamaanwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
siis elokuvallisesti – lähinnä. Bridesmaids leffa pyrkii osoittamaan, että naiset pystyvät tekemään samat asiat (tai ainakin käyttäytymään samoin) kuin miehet ja tämä vielä tosiaan korkkarit jalassa. Siinä matkalla tosin tulee laulettua toista suohon Väinämöisen ja Joukahaisen tavoin (siis edelleen niitä miesten malleja seuraten), kärsittyä rajusti ystävyyden nimissä ja tarjoiltua katsojille aikamoisia nauruja kilpatilanteita seuratessa sekä niiden kaason tehtävien listaa kauhistellessa. Elokuvaa pidetään feminismin puolesta ja vastaan kantaa ottavana rainana. Mikä sitten on se lopullinen kohtalo jää nähtäväksi. Tästä hyvä esimerkki on SATC 2 (Sex And The City 2), joka lopulta muodostui kulutusjuhlan vastaiseksi kannanotoksi. Onko Bridesmaidin kohtalo samanlainen.. tuskimpia, sillä sinne alttarille päin käveleviä morsmaikkuja on maailma yhä pullollaan. Ja mikään muu asia, kuin omat häät, nosta esiin niin hyvin niitä ihmisen hyviä ja huonoja puolia. Joka tapauksessa näitä esille nousevia piirteitä ja niihin liittyviä pakkomielteitä olisi voinut kyllä hieman tiivistää.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Kippis ja kulaus – tästä se lähtee. Hyviä kesähäitä kaikille toivotellen 🙂 🙂

content
Osastot: Kevyttä katseltavaa, Komedia, Leffat
Henkilöt: , ,
Kommentit
store

Vastaa

advertise
site-map