VALIKKO
e-mail
trademarks

Hoodwinked Too! Hood vs. Evil – Punahilkka: Hilkka vs. Pahikset

Pikku Punahilkka palasi valkokankaalle animaation muodossa. Vuonna 2005 meitä ilahdutti pienellä budjetilla tehty animaatio ’Hoodwinked’, joka laittoi Punahilkan (Anne Hathaway), ison pahan suden Wolf W. Wolfen (Patric Warburton), isoäidin Granny Puckettin (Glenn Close) ja puunhakkaajan Kirk the Woodsmanin (Jim Belushi) avulla perinteistä satua uuteen uskoon. Mukana seikkaili myös kofeiinin yliannostuksesta kärsivä orava Twitchy (Cory Edwards), joka toi satuun oman charmiaan. Pienen budjetin sadun charmi puri kiitettävästi, mikä johti kolikoiden kilinään studion kassoihin ja uusien asenteiden ottamiseen perinteisiin satuihin. En tiedä sitten, oliko kyse uudesta yrityksestä lyödä rahoiksi Punahilkan kustannuksella, kun jatko-osa pöllähti nyt ilmoille (täysin sellaista odottamatta). Mutta sitäkin enemmän minua vaivasi se, että missä ihmeessä olen nähnyt trailereissa esiintyvän isotukkaisen mummon aiemmin. Mielessä vilahteli otoksia aina Harry Potterista UP:n. Sitten iski – jatko-osa-vasaran iski tännekin päin ja asia kolahti lopullisesti paikoilleen.

Uudessa Hoodwinked Too!-animaatiossa isotukkaisen isoäidin lisäksi sekkailevat vanhat tuttavuuden ”Onnellisen lopun” organisaatiossa. Alkuperäisestä kööristä oli korvattu vain Anne Hathawayn suoritus Punahilkan hupun alla Hayden Panettierella. Ja tarinaksi oli tällä kertaa muokattu Hannun (Bill Hader) ja Kertun (Amy Poehler) eksymisellä pahan noidan Verushkan (Joan Cusack) mökkiin. Joskaan kaikki ei ole koskaan välttämättä niin kuin ensinäkemältä luulisi.

Useiden elokuvien, muutamien satujen ja selvästi muodissa olevan kung-fun sekoittamisen rinnalla tarina elokuvassa ei ole riittävänyt saamaan aikaan samanlaista säpinää ja uudenviehätystä, mitä oli havaittavissa ensimmäisen elokuvan kohdalla. Se on sinänsä sääli, sillä näitä pienen budjetin leffoja katselee mielellään myös animaatiosarjassa. 3D-lisäys ei myöskään tuo elokuvalle sitä särmää, että sitä kannattaisi mennä katsomaan. Mutta elokuva ainakin sai pohtimaan paria asiaa. Ensinnäkin pitäisi hankkia se vuoden 2005 itselleen DVD:lle ja toiseksi sitä, että mikä ihme on saanut Punahilkat nyt liikkeelle. Tänä vuonna tuli nähtyä jo Catherine Hardwicken ohjaama Red Riding Hood, jossa Amanda Seyfried seikkaili punaisen nutun varjoissa ihmissusien kanssa ja nyt tämä. Toisaalta tätä tyttöenergiaa jatkaa Lumikin pauloissa varmaankin seuraavaksi Kristen Stewart, joka kuulemma työstää elokuvaa: Snow White and the Huntsman.

Ei makeaa mahan täydeltäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ainakin näin voisi ajatella, että olisi ehkä ollut hyvä jättää Punahilkan seikkailu näissä merkeissä ensimmäsieen elokuvaan. Toisaalta elokuva tuo esille niitä vahvoja piirteitä ystävyyden merkityksetä sekä korostaa sankaruuden piilevän asioissa, joita ei ihan arkipäivässä uskoisi: mummoissa, hämähäkeissä ja kofeiinia täynnä olevissa oravissa. Mutta kovista ennakko-odotuksista huolimatta leffa ei oikein lunastanut paikkaansa. Se on sääli, sillä tälläkin indie-tyylisessä teoksella olisi varmasti paremmin juonen kanssa ollut enemmän katsojia ja muita kannattajia.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Osastot: Animaatio, Leffat
Henkilöt:
feed
Kommentit
contact

Vastaa

forum
faq