VALIKKO
participate
support

Pikku Kummitus Lapanen ja Setä Riukuliini – Var inte rädd, Långa Farbrorn

Tunnustaudun tässä vaiheessa Pikku Kummitus Lapasen (alias Laban) innokkaaksi fanittajaksi, eikä tuo Setä Riukuliini sympatiapisteissäkään pakkasen puolelle jää.  Joten voin vain ihmetellä, miten kesti näinkin kauan käydä katsomassa kyseinen elokuva. Leffa on selvästikin suunnattu lapsille (ja meille lapsenmielisille), joten riskiä liian jännittävistä kohtauksista tai liian pitkästä rainasta ei ole lainkaan.

Ruotsalainen kirjailijapariskunta Inger ja Lasse Sandberg ovat kirjoittaneet yhteensä 18:sta Lilla Anna-kirjaa vuodesta 1964 lähten. Niistä vimeisin Lilla Anna och lilla Långa Farbrorn ilmestyi vuonna 2008. Suomeksi Pikku-Anna kirjoista on julkaistu ainakin seuraavat: Pikku Anna ja Setä Riukuliini (1972), Missä on Pikku Annan koira (1973), Pikku Anna siirtelee tavaroita (1974), Pikku Anna tule apuun (1974), Pikku Annan joululahja (1974), Pikku Annan palloleikit (1974),  Pikku Annan sukellusretki (1977), Pikku Anna ja salaperäiset siemenet (1980) ja  Pikku Anna pelastaa Oksarin (1987).

Elokuvassa Pikku Kummitus Lapanen ja Setä Riukuliini (originaali nimeltään Var inte rädd, Långa Farbrorn) seikkailee kolme pääasiallista hahmoa. Ensinnäkin pikku-Anna, joka haluaa katsoa Kummitus Lapasesta kertovia elokuvia. Toiseksi hänen hyvä ystävänsä Setä Riukuliini, joka kyllä pelkää niitä kummituksia ihan kamalan paljon. Ja kolmanneksi pimeää pelkäväävä sympaattinen Kummitus Lapanen. Tästä kaikesta saadaan ihan riittävän hyvä tarina valkokankaalle, joka jaksoi ainakin kiinnostaa minua koko kestonsa ajan. Lapasen seikkailuja, joita pikku-Anna haluaa katsoa on yhteensä viisi. Kerättyään riittävästi rohkeutta Setä Riukuliini suostuu katsomaan Kummituselokuvia Pikku-Annan kanssa. Pikku-Annan valitsemat elokuvat kertovat Kummitus Lapasen kummitusperheestä, joka asustaa Hyvän huomenen linnassa. Lapanen seikkailee niissä maisemissa yhdessä ystävänsä Prinssi Lurkin kanssa, pitää huolta lepakonpoikasesta sekä nauttii hyvästä ruuasta (kuka niitä kookospalleroita oikeasti voisi vastustaa…). Viimeisenä yllätyksenä Setä Riukuliinille Pikku-Annalla on esittää elokuva itsestään ja yömyssynsä kadottaneesta Setä Riukuliinista. Ei siis sen suurempia kauhukokemuksia itse kullekkaan. Lapasen tarinoissa aikuiset ovat taustalla ja lapset toimijoita, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, elokuva on kyllä riittävän jännä ja pelotuksia selittävä.

(Trailerista huolimatta leffa on puhuttu suomeksi. Siinä on puolensa ja puolensa, sillä tuota ruotsinkieltäkin olisi ihan kiva kuulla..eikä sitä varmaankaan tuolla tasolla olisi edes kovin vaikea seurata…)

Elokuva on ihastuttava piristysruiske ja paluu menneisyyteen kaiken huippuluokan animaation keskellä, missä animoitua hahmoa ei kohta enää erota todellisesta immeisestä. Tässä sitä pelkoa ei kyllä ole, joten leffa sopii todellakin kaikille helposti hermostuville ja herkästi pelkäävillekin. Arki on kaukana ja rehellisemmän oloista, joten valkokankaan tapahtumia ei välttämättä vie mukanaan seuraavan yön uniin muuten kuin myönteisissä merkeissä. Pikku-Annan ja Setä Riukuliinin katsomat tarinat on pidetty riittävän yksinkertaisina sekä ytimekkäinä, jolloin varmaan myös ne perheen pienimmät jaksavat niitä seurata. Sen lisäksi esitetyt kohtaukset korostavat toisiaan rakastavan perheen merkitystä, mikä ei varmaan koskaan ole pahitteeksi tässä yhteiskunnassa, toiminnan kautta, johon jokainen pystyy jollakin asteella samaistumaan iästään huolimatta. Bonusta, plussaa ja muita etupisteitä tietenkin ropisee siitä, että Kummitus Lapanen käsittelee varmaankin niitä samoja asioita, joita jokainen lapsi (ja miksei aikuinenkin) kohtaa. Sitä suorastaan tunnisti itsensä ja oman käyttäytymismallinsa yllättävistä kohdista.

Elokuva muistuttaa elokuvien olevan vain elokuviawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
mitä voi pitää perheen merkityksen korostamisen lisäksi yhtenä elokuvan merkittävänä sanomana. Valkokankaalla voi tapahtua vaikka mitä hurjaa, mutta se on vain elokuvaa. Pikku-Annan esittämien tarinoiden perusteella voi lisäksi todeta, että kuvittelemamme hirviöt ovat yleensä juuri niitä kuvittelun tuotetta. Mielikuvitus tekee tepposet itse meistä kullekin ja uskonkin jokaisen meistä joskus pinkaisseen hieman kovempaan vauhtiin, kun kaislikossa on suhissut hieman oudolla tavalla.Toivottavasti et anna ikärajan rajoittaa leffan katsomista, sillä voin suositella 45 minuuttia ilmastoiduissa leffasalissa erinomaisena hyvän mielen tuottajana tämän leffan parissa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näissä merkeissä kehoitan jokaista meistä nauttimaan perheestämme ja siitä paljon puhutusta arjesta. Se on kuitenkin se, mikä kantaa pitkälle.. oli kyse sitten ruuan laittamisesta tai pihalla leikkimisestä. Let’s enjoy.

research Osastot: Animaatio, Leffat
Henkilöt:
Kommentit

Vastaa

language
privacy