VALIKKO

Tron: Legacy – Tron Perintö

Paras aloittaa alusta, eli hypätä ajassa noin 30 vuotta taaksepäin. Vuonna 1982 Disney tuotti valkokankaalle futuristisenTronin, jossa Jeff Bridges näytteli Flynn Senioria, tietokoneohjelmoijaa, jonka katala tietokone ahmaisee sisäänsä selviytymään uudenlaisessa digitaalisessa todellisuudessa. Leffa poikkesi kaikessa tutustua Disney formaatista, mikä oli aiemmin tarjoillut söpöjä orpolaisia, kauniita prisenssoja puhuvia eläimiä. Ohjaaja Steven Lisberger pääsi tuolloin käyttämään tietokonetehosteita raskaalla kädellä, mikä oli uutta ja mielenkiintoista 1980-luvun elokuville, joten Tronin kulttimaine tuli kerralla ansaituksi. Alkuperäisessä Tronissa ei ollut vielä samaa mahdollisuutta yhdistellä tietokonetehosteita näyteltyyn elokuvaan samassa määrin kuin nyt, mutta se ei tee siitä kehnoa. Tronilla oli myös tuolloin totaalisen hyvät visuaaliset hetkensä, olematta silti karvapalloelokuva.

Tron Legacy:ssa aikaa siis kulunut 20 vuotta, kun Sam Flynn (Garrett Hedlund) päättää lähteä etsimään isäänsä digitaalisesta maailmasta, missä muutama peli odottaa uutta pelaajaa omine vaikeustasoineen ja riskeine tulla deletoiduksi bitttiavaruudessa. Tässäpä se juoni sitten oli kaikessa komeudessaan. Tron Legacy ansaitsee tulla nähdyksi erityisesti seuraavista syistä. Ensinnäkin se tuntuu asettavan uusia ulottovuuksia 3Dtekniikalle. Vaikka en ole sen suuri fani ja mielestäni suurin osa elokuvista pärjäisi vallan hyvin ilman niitä, Tron Lecagy todellakin osaa 3D:tyä aina filmin alusta loppuun asti. Toiseksi alkuperäisen Tronin tavoin Tron Legacy on painottanut vaihtoehtoisen musiikin maailmaan. Se on halunnut tuoda esille jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin käytetty elokuvissa. Musiikista vastaava Daft Punk alkoikin tehdä elokuvamusiikkia jo paljon ennen kuin varsinainen filmaus oli alkanut. Ja kolmanneksi juonessa yrittää olla jotain uutta ja mielenkiintoista. Käsikirjoittajat Adam Horowitz ja Edward Kitsis (juuri se samat tyypit Lost sarjan kässärin takaa) ovat tehneet parhaansa saadakseen tarinaan muutakin syvyyttä kuin vain kadonneen isän etsintää. Jotenkin kuitenkin tuntuukin siltä, että käsikirjoitus hengittää samaan tahtiin teinipoikien ja tietokonepelien kanssa. Asiaa voi (tai sitten ei) selittää se, varsinaista elokuvaa niiden hengittävien ja elävien näyttelijöiden kanssa kuvattiin 64 päivää. Loppuelokuvaa sitten valmisteltiinkin 68 viikkoa.

Ja kaikille, jotka sitten menettivät syämmensä tuolle tietokonemaailmalle ja erikoistehosteista, sanottakoon, että sitä kolmas osaa suunnitellaan jo. Toivottavasti siihen ei vain mene seuraavaa 30 vuotta. Toisaalta Disney kyllä varmaankin haluaa lypsää toimivaa lehmäänsä niin kauan kuin kiinnostusta riittää, joten eiköhän sitä Tron 3:sta voi odotella parin vuoden sisään. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että rainasta ei ole samanlaiseen kulttimaineeseen kuin edeltäjänsä. Ja jos se jotain antaa niin se nuorentaa näyttelijöitä valkokankaalla. Ehkä tämän idean myötä meillä on joskus mahdollisuus nähdä omia, edesmenneitä suosikkeja, valkokankaalla uusissa seikkailuissa. Tosin botox-piirteet kaipaavat huomattavasti vielä sitä digitaalista työstämistä. Mutta myönnän toki, että vaikka leffa ei pahemmin säväyttämyt, niin kyllä ne valomoottoripyörät olivat ihan omaa luokkaansa. Tämä ei rakas veljeni sitten tarkoita, että olisin lämmennyt niille tavallista pakkasasennettani enempää. 😉 😉

”The Game Has Changed.”

Erikoistehosteetwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
rulettaa, mutta ikävä kyllä kunnon tarinan kustannuksella. Tehosteet ovat rohkeita, massiivisia ja vaikuttavia, mutta kantavan tarinan jäädessä taustalla elokuvakokemus menee niiden ihasteluun. Itse en alkuperäisestä rainasta muista mitään (jos sitäkään), joten vertailua näiden kahden välillä on vaikea tehdä. Jollakin tapaa Tron Legacya voisi pitää tietokonemaailman vastineena Avatarille. Jos siis haluta nähdä tehosteita ja uusia kivoja jibboja, joiden nimiä en edes tiedä – mene katsomaan leffaa. Jos sinua taas kiinnostaa enemmän tarina kuin mukana olevat erikoistehosteet, säästä rahasi ja suuntaa mieluummin vaikka katsomaan Get Low rainaa. Matalat pojot tulevat siitä tarinan puutteesta, sillä erikoistehosteetkaan yksin eivät jaksa kantaa mielenkiintoa kovin pitkälle vaikka Daft Punk tekee parhaansa kehollisten bassoefektien luomisessa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
jobs
Osastot: Sci-fi, Seikkailu
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa

mail