VALIKKO

Devil – Paholainen (hississä)

Elokuva alkaa ”vanhojen ämmien” tarinalla, jota kertoo rakennuksessa töitä tekevä vartija Ramirez (Jacob Vargas). Hänen äitinsä oli aikoinaan kertonut lapsille tarinaan paholaisen vierailuista maan päällä. Pahis kuulemma tulee noutamaan ilkeitä ihmisiä, jotka pakoilevat vastuutaan ja hänen paikalle ilmestymisensä alkaa aina jonkun ihmisen itsemurhalla. Elokuvan alussa esitetty itsemurha aloittaa rainan kertomuksen jälkeen ja sitoo tapausta tutkivan etsivän Bowdenin (Chris Messina) myös hississä tapahtuneeseen pahoinpitelyyn. Valkokangasaika tuntuu jakautuvan tasaisesti hissiin ja sen tapahtumia seuraavien ihmisten välille. Hississä on jumissa viisi toisillee täysin tuntematonta ihmistä, joista yksi sitten ilmeisesti on itse pääpiru, mutta kuka – se selviää todellakin vasta loppumetreillä, tai se onko hän hississä itse asiassa lainkaan. Ongelma etsivälle syntyy siitä, että hississä olevat ihmiset alkavat kuolemaan yksitellen aika brutaalilla tavalla. Kuka heitä tappaa? Onko se joku heistä viidestä? Ja kenellä on siihen motiivi? Vanha mummo Jane Cowski (Jenny O’Hara)? Vartija Ben Larsson (Bokeem Woodbine)? Nuori nainen Sarah Caraway (Bojana Novakovic)? Patjakauppias Vince McCormick (Geoffrey Arend)? Mekaanikko Tony Janecowski (Logan Marshall-Green)? Aina kun luulet tietäväsi, kuka on syyllinen ja miksi, niin elokuva todennäköisesti osoittaa sinut vääräksi – valot sammuksiin, kolinaa ja kilinää – valot päälle ja yksi ruumis lisää. Ainakin kaikkien näyttelijöiden kehonkieli ja kasvon ilmeet vakuuttivat minut omasta osallisuudestaan.

http://www.youtube.com/watch?v=aINOilb_Kzc

Vieraillessani Lontoossa alkusyksystä Devil teki sinne tulojaan, ja aloitti pohdinnan siitä, että kannattaako rainaa mennä katsomaan. Syksy eteni, leffa tuli Tampereellekin ja pohdinta senkun jatkui. Aluksi inhosin ajatusta, sitten innostuin, jossain välissä pelkäsin kuollakseni enkä uskonut selviäväni leffakokemuksesta hengissä. Uteliaisuus kuitenkin voitti suuren pelonsekaisen ahdistuksen sisälläni ja päätin laittaa kampohin ajatukselle taas yhdestä Mr. M. Night Shymalanin teoksesta (se edellinen vihoviimeinen ilmantaivuttaja ei todellakaan tehnyt niin suurta vaikutusta). Joten voisihan se olla, että jos Mr. Shaymalan tekee paluun kauhun pariin sekä saa apua käsikirjoittamiseen, niin leffatkin paranee.

Devil ei ole yksistään Mr. Shaymalan kynästä, pikemminkin hän on tuonut tarinan muille esitettäväksi. Kauhun ja jännityksen luominen on jäänyt käsikirjoittaja Brian Nelsonin ja ohjaaja John Eric Dowlen harteille. Kumpikin herroista on tehnyt hyvää työtä ja vaikka Devil ei ehkä olekaan se maailman paras kummitus/kauhujuttu, niin kyllä filmi teki ihan riittävän vaikutuksen minuun. Raina on ehdotonta OSAS-kamaa, ensi yöstä voi tulla todella pitkä ja nyt seura todellakin kelpaisi mörköjä pois ajamaan (onneksi taloyhtiössä on hissiremppa valmiiksi menossa, joten sillä hissillä ajamista ei tarvitse jännittää). Elokuvan jälkeen tuntuukin siltä, että Mr. M. Night Shaymalan on palaamassa juurilleen ja lähestymässä uudelleen sitä tasoa, mitä häneltä saatiin elokuvien Sixth Sense ja Signs- aikoihin.

Jollain hyvin huojentuneella tavalla olen myös kiitollinen sille, että elokuva ei käytä ahtaan paikkan mukanaan tuomia mahdollisuuksia niin hyvin hyödyksi, kuin joku muu ohjaaja ehkä olisi toiminut. Nyt pienen henkilöhissin mukanaan tuomaan ahtaan paikan kammo ja siinä liikkumisen vaikeus on jätetty katsojalle paremmin suodatettavaksi elokuvan levitessä hissin ulkopuolellekin.  Hissi tuntui toimivan lähinnä katalysaattorina asioiden aikaan saamiselle, joten sen vähäinen hyödyntäminen on ymmärrettävää. Kauhufilmille tyypillisesti Devil ei myöskään paistattele liikaa sujuvan dialogin parissa. Mutta jos itse olisit hississä, missä ruumiit kasautuvat ympärillesi, ei sitä sujuvaa sanailua varmaan tulisi omasta suustakaan ulos.

Vilunväreitä, jännitystä ja arvailuawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
hyvällä tavalla. Mr. M. Night Shaymalanille tyypillisesti Devil kertoo uskosta, synnistä, hyvästä ja pahasta tarinan avulla, joka tuo mukanaan odotettuja ja odottamattomia käänteitä. Kiitos tästä kaikesta, 1 tunti 22 minuuttia kului todella nopeasti. Paluu jännittävien elokuvien luokse on alkanut ja odotan mielenkiinnolla hänen seuraavaa tuotostaan tällä alalla. Raina tarjosi itselleni ihan riittävän annoksen kauhua ja kauhistelua sekä moraalista selkärankaa. Ja jos olisin katolilainen, sen vaikutus olisi varmasti ollut vielä parempi. Raina onnistuu herättämään katsojan oman kauhupisteet omassa päässään pohtiessaan syyllisen olemassaoloa, vaikkakin välillä hieman lastentarhatasolla. Jos tämän kaiken haluaa välttää, en suosittele rainaa ja sen yli voi hypätä hyvällä omallatunnolla. Jos taas haluaa kokea paluuta omien kuvitelmien voimakkuuteen, katso leffa. Sitä ei tarvitse kökkiä loppuun asti, ellet sitten jää nauttimaan voimakkaasti mustamaalaavasta musiikista.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Tähän loppuun on ihan pakko kommentoida massa-arviointia. Takanani istui muutama 15- 16-vuotias teini, joilla oli hyvin vahvat mielipiteet elokuvasta ennen sen alkua. Koska meitä oli katsomassa vain yhteensä 11 ihmistä, se ei kuulemma voi olla hyvä. Hyvää leffaa olisi katsomassa kuulemma ainakin ihan täysi sali – tän siis täytyy olla ihan paska. Tätä samaa kommenttia ja kikattelu jatkettiin siihen asti, kunnes elokuvan pääsi vauhtiin itsemurhan myötä … hiljaisuus jatkui pitkään myös elokuvan jälkeen. Takarivi ei mitenkään kommentoinut, vaan poistui hyvin hiljaa salista leffan loputtua. Ehkä he sittenkin antoivat hieman tunnustusta leffalle, vaikka istumapaikoista ei tarvinnut tapella kuin hissin lattialla ruumiiden keskellä.

Osastot: Jännitys, Leffat, Väkivalta
Henkilöt:
Kommentit
handbook

Vastaa

jobs