VALIKKO
partner

Micmacs – sekalaista seurakuntaa / vaikeasti ratkaistava asia

On ranskalainen filmi siitä, miten epäonnistumiset eivät aina ole niin raskaita, kuin itse luulisi. Itse asiassa tämä voisi jonkun mielestä jo kuulostaa riittävän ranskalaiselta. Mutta itse en kieltä puhu ja siten en varmaankaan huomaa kaikkia hienouksia, mutta onneksi se ei elämistä haittaa. Se hienous, mikä pikemminkin elokuvan lopputuloksessa haittaa on sen myymättömyys (nytkin leffaa oli katsomassa vain minä ja äitini, jonka ”pakotin” mukaan). Leffaa tehtiin huimalla 27,000,000 eurolla, mutta se ei toistaiseksi rääppinyt vielä kasaan koko tuotantosummaa. Ja jos veikata pitää, niin en usko sen sitä saavan kiinni. Se ei kuitenkaan tee elokuvasta huonoa, tai niin kuin jotkut kenties sanoisivat edes sellaista vaikeasti ymmärrettävää taide-elokuvaa.

Micmacs (ranskaksi Micmacs à tire-larigot, eli ’Non-stop shenanigans’ – mikä käsittääkseni tarkoittaa vaikeasti ratkaistavaa asiaa) on satiirinen elokuva maailman asekaupasta yhden länsimaisen yksilön näkökulmasta katsottuna. Se kertoo Bazilista (Danny Boon), joka jää jo nuorena sotaorvoksi isänsä kuoltua maamiinaonnettomuudessa. Tämän lisäksi Bazil saa päähänsä harhaluodin myöhemmässä elämässä, joten hampaan koloon jää varmasti riittävästi aineksia aseita vastaan –asenteelle tai sitten vaan henkilökohtaisen koston suorittamiseen ilman mitään HarryBrown-vigilante tyyliä. Tämä asenne pääsee lopulta omiin oikeuksiinsa muiden päähän potkittujen rinnalla kaupungin laitakaupungilla, missä kodittomat ja muut onnettomat, muun muassa Slammer (Jean-Pierre Marielle), Buster (Dominique Pinon), Calculator (Marie-Julie Baup) ja Elatic Girl (Julie Ferrier) asuvat ja lähtevät yhdessä Bazilin suloiselle kostoretkelle aseteollisuutta vastaan. Ja tällä porukalla sekä heidän hallitsemalla mimiikalla komiikalta ei voi välttyä.

Elokuvan Micmacs katsoja-ystävällisyyttä lisää varmasti huimasti se, että siinä esiintyviä verbaalisia ja visuaalisia vitsejä ei ole alleviivattu, vaan että ne pystyy oivaltamaan ilman ranskankielen taitoakin – mimiikka auttaa tässä paljon. Tämän mukana katsojalla on tilaa kasvaa yhdessä päähenkilöiden kanssa kohti heidän missiotaan ja päästä samalla jännittämään, miten se oikein onnistuu. Asiaa auttaa varmasti dialogin vähäisyys (mutta kuitenkin selvää dialogia ilman esimerkiksi toimintaleffoille tyypillistä yksi-kaksi-sanaisia keskustelun yrityksiä), joka jättää sopivasti tilaa kaikelle elokuvaan sulautumiselle.

Hahmojen kasvamisen lisäksi Micmacs etsii vastauksia sellaisiin klassisiin kysymyksiin, jotka varmasti ovat askarruttaneet monia, kuin esimerkiksi onko romumetalli maamiinoja arvokkaampaa, mahtuuko ihminen jääkaappiin ja juopuuko vohveleista. Näiden lisäksi Micmacs kehottaa meitä kotisohvapsykologisesta näkökulmasta elämään tässä ja nyt, sillä huomisesta ei kukaan tiedä. Riskejä kannattaa ottaa ja kostosta ei kannata tehdä liian henkilökohtaista, vaan kimppajakaminen on huissin paljon hauskempaa.

Ranskalaisetwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
osaavat tehdä mielenkiintoisia elokuvia. Sääli, ettei kieltä ymmärrä, jolloin varmasti jää jotain syvempiä hienouksia oivaltamatta. Koko elokuva on välillä kuin yhtä suurta ranskalaista nukketeatteria Pierrot tyyliin ja eettisen moraalin tulkinnan kanssa – IHANAA ja tuo mukanaan vakavasta aiheesta huolimatta ilkikurisen hymyn huulille ja tasaiseen tahtiin naurunpyrskähdyksiä. Huomattavaa onkin todeta, että elokuva oikeasti on paljon parempi, kuin se kenties vaikuttaa trailereissa tai tämän tekstin pohjalta johtuen suurelta osin siitä visuaalisesta kaappauksesta, jonka se tekee katsojan suuntaan. Välillä tuntui siltä, kuin olisi ajallisesti astunut moooonta vuotta taaksepäin Charlie Chaplinin aikaan ja siten saanut mahdollisuuden nauttia sellaisesta elokuvasta, missä näyttelemisellä on oikeasti merkitystä, eikä vain jatkuvalla hötkyilemisellä. Suosittelen katsomista erittäin lämpimästi, nyt tuntui siltä, että elokuvan 104 minuuttia kului liian nopeasti hauskojen ja sydäntä lämmittävien näyttelijäsuoritusten parissa. Magnifique! Tämä pitää hankkia DVD:lle
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Knoppina sanottakoon, että ohjaaja Jean-Pierre Jeunet voi olla katsojille tutumpi ”Amelie” ja ”Pitkät kihlajaiset” elokuvien takaa. Micmacs:ssa on havaittavissa samanlaisia piirteitä kuin Ameliessa, joten siitä pitäneet eivät voi olla pitämättä tästä elokuvasta, ainakaan minun mielestäni. Toisaalta samaan aikaan ohjaaja yhdessä käsikirjoittajan kanssa ei ole kuitenkaan mennyt liikaa Amelien tarjoamien elokuvapiirteiden mukaan, vaan he ovat tehneet Micmacs:sta omanlaisensa satiirisen elokuvan. Tämän myötä raina varmasti kestää useampia katsomiskertoja ja itse ainakin aion vielä osallistua, ainakin vielä, siihen toiseen kertaan.

Osastot: Draama
Henkilöt:
Kommentit

Vastaa

feed
terms