VALIKKO
trademarks
marketing

Havukka-ahon ajattelija

En olisi sitten ikinä uskonut, että menen tätä elokuvaa katsomaan. Luulin, ihan tosissani, että kirjan pakollinen lukeminen joskus yläkoulun aikaan oli ihan riittävä kokemus tästä ja Veikko Huovisen kirjallisuudesta, olkoonkin se kuinka sujuvaa tahansa. Onneksi menin katsomaan. Ohjaaja Kari Väänänen tekee hyvää työtä Huovisen romaanin elokuvaksi muuttamisessa.

Kirjaa (vuosimallia 1952) lukemattomille suosittelen sen lukemista jo pelkän sanasolinan ja siitä esille nousevien helmien vuoksi. Se kertoo korpifilosofi Konsta Pylkkäsestä (Kai Lehtinen), joka ryhtyy oppaaksi parille etelän maisterille (Hannu-Pekka Björkman ja Tommi Korpela). Matkan aikana Kainuuta kiertäessä maistereilla menee paperit sekaisin ja miehestä otetaan mittaa muussakin kuin kirjasivistyksessä. Samalla kerralla tulee tutustuttua muihinkin paikallisiin kuuluisuuksiin (erikoisuuksiin), kuten esimerkiksi kuoliaaksi naurattajaan (Aake Kalliala) ja Mooses Pessiin (Ilkka Heiskanen).

Konstaa ja hänen ajattelutapaansa kuvaa hyvin se, että hänellä on hyvin läheinen suhde luontoon, jonka kanssa hän pyrkii elämään sopusoinnussa. Sieltä ne suuret ajatukset varmasti syntyvätkin, jotka kiertävät varpaankynsistä taivaan kansiin aina maantiedon kartaston avulla. Pahitteeksi ei voi olla myöskään se, jos harrastaa suuria ajatuksia. Omani taitavat olla vielä aika pieniä Konstan pääkopan sisältöön verrattuna. Mr. Lehtinen esittää Konsta Pylkkästä hyvin sillä jurolla tavalla, minkä uskoisin olevan hänelle (niin Mr. Lehtiselle kuin Konsta Pylkkäsellekin) tyypillistä. Samoin maisterit täydentävät toisiaan niin verbaalisessa kuin fyysisessä komiikassakin Ohukaisen ja Paksukaisen tapaan. Mutta omiksi suosikeikseni nousee ehdottomasti Mooses Pessi ja Kuoliaaksinaurattaja. Toisella on vallan tarttuva nauru ja toisen juttuja hänen kontekstissaan ei voi vakavalla naamalla kuunnella.

Mutta sitäkin tärkeämpää kuin se, ketä matkalla tavattiin, on se mitä matkalla oivallettiin. Kukin omalla tavallaan, omaksi hyväkseen ja jos ei muuta, niin kylällä akkojen juoruttavaksi. Huovisen teksti soljuu hyvin eteenpäin myös elokuvaversiona sekä pysyy tyylilleen uskollisena: humoristisena, lämpimänä ja hyvin elämänmyönteisenä ja hyvä niin. Miksi hyvää pitäisi ronkkia pakollista enempää ja olen erittäin kiitollinen ohjaajalle, että on antanut asian olla. Suomalaisia elokuvia / kirjallisuutta on joskus kritisoitu siitä, että heitämme toivon romukoppaan heti alkumetreillä, kun asiat käyvät vaikeiksi. Huovinen todistaa sen vääräksi – onneksi.

Konsta Pylkkänen ja hänen suuret ajatuksensawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kovasti toivon, että ihmiset pääsevät ennakkoluuloistaan, niin kuin minäkin, ja menevät katsomaan elokuvaa sekä pohtimaan suuri ajatuksia. Huumori on tarttuvaa, Kainuun maisemat kauniita (kuten aina). Toimintaa kaipaavat saavat jatkaa sen kaipaamista, mutta sen sijaan heillekin voisi olla hyväksi hetkeksi vain pysähtyä ja miettiä missä mennään ja minne mennään – mentaalitasolla. Itse jäin monia asioita miettimään, niitä suuria ajatuksia tavoittelemaan, elokuvan jälkeen.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Kuriositeettina mainittakoon, että ensimmäinen suomalainen äänielokuva tuli markkinoilla vuonna 1931, mikä oli vain 4 vuotta myöhemmin kuin ensimmäisenä äänielokuvana pidettävää amerikkalaista Jazz-laulajaa. Hyvä Suomi 🙂 🙂  Tämä raina Havukka-ahon ajattelijasta muistuttaa puolestaan jollakin tavalla Suomi-filmille tyypillistä 1950-luvun rillumarei-meininkiä, missä kaupunkilaisille näytetään, miten ne asiat oikeasti hoidetaan.  Konsta Pylkkänen on reilu mies, joka tekee asiat tavallaan ja ei näistä periaatteistaan suostu joustamaan.

Suomalainen elokuva poikkeaa muutenkin valtavirrasta (Hollywoodin massatuotannosta = kaupallisuus ja pintapuolisuus) omalla mielenkiintoisella tavallaan, ja sen osoittaa myös Havukka-ahon ajattelija. Se pyrkii (välillä paremmin ja välillä vähän heikommin 0nnistuen) sisällyttämään filmiin syvempääkin sanomaan. Ohjaaja Aki Kaurismäen elokuvia voisi pitää tästä oivana esimerkkinä. Onneksi tässä elokuvassa pulistaan kyllä huomattavasti enemmän, mutta se lienee pak0llista kaikkien Pylkkäsen ajatusten esille tuomiseksi.

Osastot: Kotimainen, Leffat
Henkilöt:
Kommentit
feedback

Vastaa

careers